Voi jucu!
Kirjoittanut nuortenmaailma 26. Syyskuu 2011 - 14:54
Jucran bujut! Olet lukemassa tämän lukuvuoden ensimmäistä Ryttylän Kansanlähetysopiston nuorisotyölinjan blogia! Ajattelin ensimmäisessä blogissa kertoa, kuka olen, miksi olen nuorisotyölinjalla, mitä tähän mennessä linjamme pyörteissä on tapahtunut ja mikä Sanassa on viime aikoina kolahtanut.
Olen kohta 22-vuotias, Pyhtään (toisella kotimaisella kielellä Pyttis) maineikkaasta ja suunnattoman suuresta metropolista ja kulttuurin kehdosta kotoisin oleva nuorukainen. Olen musiikin suurkuluttaja. Aipodista tulee täysillä kuunneltua sellaisia kristillissävytteisiä bändejä/artisteja kuin Underoath, Lenny Kravitz, The Almost, Emery, Thrice, Aaron Gillespie, Flyleaf, Red, Write This Down, Owl City, Thousand Foot Krutch, Demon Hunter, The Devil Wears Prada, Blindside, Anberlin, tobyMac ja August Burns Red (jonka keikkakunnon voi käydä tsekkaamassa Nosturissa noin kuukauden päästä!). Aloitin pianonsoiton nuorena niin kuin moni muukin lahjakas artisti, mutta olin niin lahjakas, että ehdin myös lopettaa pianonsoiton nuorena. Olen koko elämäni seurannut Manchesterin punaisen joukkueen otteita jalkapallokentillä aikamoisen fanaattisesti, ja tykkään itsekin pelailla sekä futista että salibandyä. Uskon asiat ovat aina olleet minulle tärkeitä, mutta omalla riparillani Kansan Raamattuseuran Oronmyllyn toimintakeskuksessa ne kolahtivat kunnolla. Sen jälkeen olen käynyt monenmoisilla leireillä ja tapahtumissa ympäri Suomea, joista kohokohdiksi nousevat ehdottomasti riparit, joilla olen saanut olla niin isosena, isoisona/yövahtina kuin leirin Paulinakin. Koen vahvaa kutsua lääkärin ammattiin, mutta myös nuorisotyö on sydäntä lähellä. Olen nyt kolme kertaa hakenut lääkikseen, joista kahdella edellisellä kerralla olen jäänyt viidennellä varasijalle, vuosi sitten 0,25 pisteen päähän ja tänä vuonna 0,50 pisteen päähän sisäänpääsystä. Vuosi sitten Jumala johdatti minut syksyksi Ryttylän Kansanlähetysopiston raamattulinjalle, ja jouluna kun lähdin opistolta pois, koska koko kevät piti lukea pääsykokeisiin, minulle jäi sellainen tunne, että aikani Ryttylässä jäi aivan kesken. Siksi kun jälleen jäin rannalle lääkiksestä, pidin sitä jopa hienona juttuna, koska näin minulle avautui mahdollisuus palata Ryttylään ja tällä kertaa sille linjalle, mikä tuntuu kaikista eniten omimmalta.
Syyslukukausi alkoi sunnuntaina 21.8. tutustumisillalla, josta lähti käyntiin toiminnantäyteinen alkusyksy. Vilinää ja vilskettä on riittänyt, sillä koko opistolla opiskelijoita aloitti n. 90. Heistä nuorisotyölinjalla on 11, joista neljä keskittyy kansainväliseen mediatyöhön. Pari ensimmäistä viikkoa olimme nuorisotyölinjan kanssa koko opiston yhteisillä luennoilla, joissa käsiteltiin muun muassa Raamatun punaista lankaa, joka itselleni meinasi aiheuttaa syvän kriisin, koska Raamatussani on vain harmaa ja keltainen lanka! Toisella viikolla kävimme yhdessä koko opiston kanssa Vihdin Enä-Sepässä viettämässä retkipäivää raikkaassa syyssäässä. Kolmannella viikolla meidät tutustutettiin Nuorten Maailman toimintaan ja valmistelimme sinä viikonloppuna ollutta Pointti-kasvuleiriä, jossa tehtäviimme kuului muun muassa infon pyörittämistä, talkoolaisista huolehtimista, todistusten ja hartausten pitämistä ja sekä kanavien vetämistä. Tuntui siltä, että Pointilla todellakin oli pointtinsa! Neljännellä viikolla meille annettiin videotyön koulutusta, ja pääsimme kuvaamaan lyhyitä itse käsikirjoittamiamme pätkiä, joissa pohdimme esimerkiksi seurauksia siitä, mitä tapahtuu, jos ihmistä luulee kiveksi.
Viime viikollla valmistelimme reissua Kuopioon, tuohon kalakukkojen luvattuun maahan. Savon murre (ei siis se koira, vaan puhetyyli) etukäteen hieman minua jännitti, mutta siitäkin sain alusta alkaen hyvin selvää. Reissun päätarkoituksena oli Kansanlähetyksen, Kuopion ev.lut. seurakuntayhtymän, Kuopion OPKOn, Nuorten Maailman ja Suomen Lähetysseuran yhdessä järjestämän Älä pelkää -tapahtuman järjestelyissä auttaminen sekä siellä kahden draaman vetäminen ja opiston esittelypisteen pitäminen. Kuopioon lähtö sitten koitti keskiviikkona ja kuuden tunnin matkan jälkeen pääsimme turvallisesti perille sateiseen Kuopioon. Aivan putkeen (siis vesiputkeen, ei öljyputkeen) ei tosin menomatka mennyt, sillä kymmenen kilometrin matkan jälkeen käännyimme takaisin Ryttylään hakemaan bensakorttia, mutta pientä säätöä pitääkin aina olla! Keskiviikkoiltana oli heti ohjelmassamme sekä Älä pelkää - tapahtuman talkoopalaveri että nuorten aikuisten 3K-ilta. Torstaina menimme mainostamaan tapahtumaa kahvipöydän kera Kuopion ammattikoululle, jonka jälkeen kävimme vielä illalla Nuotta-illassa. Perjantaina aamupäivällä mainostimme kommellustentäyteisesti Älä pelkäätä Kuopion Tekulla. Siellä täysi pannullinen kahvia poroineen (onneksi ei hirvineen) kaatui lattialle ja sähköt menivät useaan otteeseen kesken kahvinkeiton, mutta kaikesta säädöstä huolimatta kahvipöydän pito Tekulla tuntui antoisalta ja kahviakin riitti lopulta kaikille. Illalla vielä kävimme perjantaimessussa ja messujatkoilla, jonka jälkeen hipsimme nukkumaan kuin kiltit piltit konsanaan, koska lauantaina oli edessä rankka 15 tunnin mittainen työpäivä.
Launtaina Älä pelkää -tapahtuma meni oikein mukavasti. Esiintyjinä olleet HB, Punainen Lanka ja Popo Salami saivat keikoillaan yleisön hyvin mukaan. Vielä harjoituksissa aikamoiselta säätämiseltä tuntuneet draamammekin menivät ö-hetkellä (vaihtelun vuoksi jokin muu kuin h-hetki) aivan nappiin, en vain tiedä, että mihin nappiin. Opiston esittelypistekin herätti paljon kiinnostusta, etenkin sen jälkeen kun kävimme ostamassa kymmenen pussia karkkia tarjottavaksi. Noin 400 tuolin ruodaaminen saliin ja salista pois aiheutti kuitenkin sen verta traumoja, että ihan hetkeen en halua samanlaisia tuoleja nähdä! Eilen sitten palasimme opistolle huonon huumorin, trollaamisen ja jäätämisen täyteisen matkan jälkeen.
Ja vielä siivu Sanasta: Jer.31:9: "He tulevat itkien, hartaasti rukoillen, ja minä itse johdatan heitä." Tähän raamatunkohtaan tuli törmättyä Kuopion matkalla ja tajuttua omakohtaisesti, kuinka totta tämä on. Kun reissussa on yhdeksän väsynyttä ja nälkäistä ihmistä ja epätietoisuus aikatauluista ja paineet tulevista hommista kalvaavat kaikkia, ei erimielisyyksiltä ja turhautuneisuudelta voi välttyä. Mutta reissussa todella huomasi, että mökömököpuussa ei tarvitse istua koko päivää syömässä ärrimurrikeksiä, vaan rukoillen Jumala johdattaa meidät oikeaan paikkaan oikeaan aikaan sekä antaa viisautta ja varustaa meidät kaikkiin kohtaamisiin, vaikka kuinka ahdistus ja epäilys kalvaisi. Pieni huokaus ylöspäin voi saada ihmeitä aikaan!
Lopuksi vielä haluan linkittää tämän viime viikolla julkaistulta upealta Thricen uudelta levytä olevan biisin muistuttamaan siitä, että jos joskus on mieles musta, muista et Iso J diggaa just susta!
-Pauli
Tagit: Älä pelkää // Nuorisotyölinja // Raamattu // nuorisotyölinja
|
 |
| Mainos Nuotta.comissa tavoittaa yli 350 000 15-25 vuotiasta vuodessa. Ota yhteyttä. | |
Nuotta : Media, jonka nuoret tekevät itse.