Olli Helenius elää ja uskoo täysillä

Useasta bändistä tuttu Olli Helenius tulee joka aamu uskoon. Olli opettelee luottamaan Jumalaan ja elättää perheensä tekemällä musiikkia.

Olli Helenius on viettänyt hyvin ansaittua lomaa. Viime vuoteen mahtui keikkailua niin sooloprojektin, Olli Helenius -trion nokkamiehenä kuin rum­pujen takana Juha Tapion 10-vuotiskiertueen merkeissä. Vuonna 2009 on luvassa lisää keikkoja sekä uusi levy Ollin L-60˚-bändiltä. Töitä siis piisaa, mutta mikäpä siinä. Olli saa tehdä sitä, mitä hän rakastaa: musiikkia.

Haaveet kaatuu

Ollin musiikkiura alkoi hänen ollessaan seitsemän. Vanhemmat ilmoittivat pojan kitaratunneille. Rumpujen soitto alkoi kuitenkin kiinnostaa ja vei mukanaan noin kolmen vuoden päästä.

– Siitä alkoi aika pian sitten bändimeiningit, Olli kertoo.

Uran alkuvaiheisiin mahtui lukuisia demoprojekteja. 1992 Olli ja hänen veljensä Harri päättivät perustaa yhteisen bändin. Syntyi Bass’n Helen, joka saa­vutti suuren suosion.

Vuonna 1997 Olli lähti vaimonsa kanssa Amerikkaan opiskelemaan mu­siikkia. Todellinen tavoite oli pääs­tä ammattibändiin. Tämä melkein on­nistuikin, ja Olli pääsi soittamaan ammattilaisten kanssa. Unelma kuitenkin kaatui viisumiongelmaan.

– Koululta huomautettiin, kun mi­nua ei oikein näkynyt siellä. Päättivät etteivät anna puolen vuoden koeviisumin jälkeen enää uutta viisumia, Olli toteaa.

Seurauksena oli paluu Suomeen, eikä aivan helppo sellainen. Ollin kivuista syntyi muutaman vuoden päästä ensimmäinen soololevy.

– Kirjotin jo teinipoikana päiväkirjaa. Nyt vanhempana ei oo enää ehtinyt, mutta levyjen sanat on sellasta päiväkirjatyyliä, Olli kertoo.

Irti karsinoista

Suomeen palattuaan Ollin ura Bass’n Helenissä jatkui. Keikkoja riitti, ja bändillä oli tapana ajaa takaisin kotiin aina samana iltana.

– Monesti meni ­aamutunneille. Helsingissä näki öisin paljon sitä porukkaa, joka oli ollut juhlimassa. Mulla pyöri usein päässä, että noillehan pitäis olla laulamassa, jotka ei oo uskossa. Muun muassa näistä ajatuksista syntyi Ollin oma bändi L-60˚.

Yhä vieläkin Olli törmää ihmisiin, jotka tietävät hänet Bass’n He­lenistä.

– On hienoa huomata, että se bändi on ollut monelle tosi tärkeä asia. Mutta Jumalan armoa se on, että siinä sai olla mukana.

Ajat ovat Ollille rakkaita, mutta silti alkoi tuntua, ettei Bass’n Helen enää vastannut haasteisiin, joita hän kaipasi. Olli myös tahtoi omistautua omalle bändilleen. Niinpä pitkän mietinnän jälkeen hän teki tiukan päätöksen ja lähti Bass’n Helenistä.

– Se päätös oli lopulta tosi vapauttava.

Kysymys siitä, pitääkö kristityn muusikon soittaa gospelia, oli noina aikoina paljon puhuttava asia. Olli joutui kysymyksen äärelle pohtiessaan, miten tahtoi L-60˚:n kanssa toimia.

–    Mä haluan vapaasti tehdä musiikkia täysillä ilman rajotteita. Ja mä tahdon rakastaa kolmiyhteistä Jumalaa koko sydämestäni, ja palvella häntä täysillä. Aivan varmasti ne liittyy toisiinsa, Olli kiteyttää.

Viekas sanoittaja

L-60˚ on kiertänyt pääosin klubeilla. Olli ei näe merkittävää eroa klubikeikoilla muihin verrattuna. Hän toteaa ihmisten pääosin tulevan kuuntelemaan musiikkia, vaikka klubeilla alkoholitarjoilua onkin.

– Mulle ne on ihmisiä ja lava. Yritän olla erottelematta ihmisiä.

Klubikeikoilla Ollilla ei ole tapana julistaa. Hän kuitenkin uskoo bändin vakaumuksen heijastuvan käyttäytymisestä ja suhtautumisesta ­asioihin.

– Raamatussa sanotaan, että olkaa viekkaita kuin ketut. Menee liian mustavalkoiseksi, jos laulan kaikki laulut ristinsovituksesta. Mutta usko heijastuu väkisinkin mun teksteissä ja tekemisissä, Olli miettii.

Viime vuonna Olli palasi soolouran pariin ja julkaisi kolmannen sooloalbuminsa. Hän ei koe olleensa koskaan erityisen hyvä sanoittaja, mutta on kuitenkin liian jääräpäinen tilatakseen tekstejä muilta.

– En tahdo, että joku toinen laittaa sanat mun suuhun. Sitä kautta oon rohkeasti lähtenyt tekemään omia lauluja, Olli miettii ja toteaa kehittyneensä sanoittamisessa. Ollin kappaleet ovat monesti oman elämän kipuiluja ja todella henkilökohtaisia.

– Mun tyyli on avata itseni nopeasti ihmisille. Ja oon monesti saanut henkisesti turpaani siitä. Mutta tyylistäni johtuen musta ei tunnu pahalta laulaa henkilökohtaisista asioista. Kai siihen on tottunut, Olli pohtii.

Ihmiset ovat useasti kummastelleet rohkeutta, jolla laulaja kirjoittaa tekstejään. Olli kuitenkin toivoo ja uskoo, että rehellisissä teksteissä ihmiset pystyvät samaistumaan kappaleisiin.

Jumalan työkaveri

Olli on kasvanut niin musiikin kuin uskonkin keskellä. Isosiskoilla oli lauluyhtye, seurakunnassa oli paljon musiikkia jne. Olli kokee, että musiikki on tehtävä, jonka Jumala on hänelle antanut. Mutta siinä missä musiikki on ollut suuri lahja ja siunaus, on se myös ollut kirous.

– Se on niin rakas asia. Mä oon oikeasti halunnut siitä eroon, Olli sanoo. Hän on kuitenkin kiitollinen siitä, että on saanut tehdä sitä, mitä rakastaa.

– Ja siihen kun yhdistää hengellisen näkökulman, oon saanut olla Jumalan käytössä. Ei sitä osaa aina itse arvostaa tarpeeksi.

Uskoon Olli taas kasvoi vanhempien kautta. Vanhemmat pitivät pyhäkoulua ja opettivat uskonasioita. He eivät kuitenkaan jyränneet uskomaan, usko tuli luonnollisesti osaksi elämää.
Usko oli ensimmäistä kertaa todella koetuksella Ollin lähtiessä USA:han vaihto-oppilaaksi. Ympärillä ei ollut enää tuttua kaveripiiriä tai seurakuntaa.

– Jumala testaa työmiehensä, jos hänen työkaverinsa tahtoo olla. On tässä monen tulen läpi joutunut menemään, Olli toteaa ja kertoo tulevansa joka aamu uskoon.

– Mä oon hylännyt Jumalan monta kertaa. En pitkiks ajoiks, mutta oon ollut keskisormet pystyssä, kun on tuntunut, ettei tässä oo mitään järkeä.

Jeesusta potkimassa

Jumalan johdatus on näkynyt läpi Ollin elämän. Jos tähän levitettäisiin Ollin päiväkirjamerkinnät, Jumalan suunnitelmat näkyisivät selvästi.

– Matka on vielä kesken, mutta aina välillä havahtuu huomaamaan, että näinhän tän pitikin mennä. Mä katoin jouluaattona vaimoa ja kahta lasta ja mietin, että oon saanut tehdä rakastamaani musiikkia, jolla pystyn elättämään ihanan perheeni, Olli miettii.

Viime vuosina erityisen tärkeä raamatunkertomus Ollille on ollut kertomus opetuslapsista myrskyssä. Myrskyn iskiessä paniikkiin joutuneet opetuslapset menivät kiireesti herättämään Jeesuksen. Jeesus käski opetuslapsia rauhoittumaan ja tyynnytti myrskyn.

– Mä oon elämäni myrskyissä mennyt liian helposti herättämään Jeesuksen, vieläpä potkimaan hänet hereille. En oo muistanut ajatella, että Jeesus on mun veneessä mukana ja pitää kaikkien myrskyjen keskellä musta huolta, Olli toteaa.

Luottaminen ja Jumalan rauha ovat hänelle erityisen tärkeitä asioita. Nuorena luottamus Jumalaan oli vahva. Maailman riepotellessa se kuitenkin katosi, ja jo pitkään Olli on opetellut sitä uudelleen. Hän vertaa luottamustaan huippujuoksijaan, joka menettää äkillisesti liikuntakykynsä.

– Ensin oppii pikkuhiljaa käveleen ja miettii, voiko enää koskaan juosta kovaa. Tällä hetkellä mä kävelen konkaten. Mutta mä tiedän, millaista on juosta kovaa, ja mä kaipaan sitä. Mä kaipaan, että pystyisin täysin luottamaan Jumalaan.

Elämä riisuu

– Mä toivon, että usko näkyy mun elämässä rakkautena ja lähimmäisen huomioon ottamisena. Siihen mä ainakin pyrin, Olli kertoo ja jatkaa, ettei pyrkiminen tarkoita näyttelemistä, vaikka jotkut niin ajattelevatkin. Hän uskoo, että ihminen pystyy päätöksillään vaikuttamaan asenteisiinsa. Ollille on myös tärkeää se, millä asenteella keikalle menee. L-60˚ on rokkibändi ja keikkoihin kuuluu tietynlainen rockmeininki. Olli Helenius -triossa on kuitenkin karsittu kaikki ylimääräinen pois.

– Me käytetään termiä ”mennään ­palvelemaan ihmisiä”. Siinä keikalla on vaan laulut ja se, mitä mä puhun. Siinä pyöritään tekstien ytimessä.

Näillä eväillä Olli siis tähtää tulevaan. Toiveena on, että Jumala vastaisi pitkäaikaiseen työhön ja kutsuun liittyvään rukoukseen.

Olli tahtoo rohkaista nuoria erityisesti etsimään ensimmäisenä Jumalaa.

– Jättäkää elämänne Jumalan haltuun. Vaikka tuntuu hullulta antaa elämä täysin jollekin, jota ei edes nää. Silloin kuitenkin Jumala saa toteuttaa tahtonsa meidän elämässä.

Teksti: Saara Räty