Taas on pääsiäisen aika käsillä, mutta eikö se J. Nasaretilaisen tapaus ole jo aikansa elänyt juttu? Annetaan edes kuolleitten levätä rauhassa!
Totta, paljon turhaa puhetta on kuultu Pontius Pilatuksen päivistä alkaen ja pääsiäispyhien vietto olisi pitänyt perua aikoja sitten, jos Nasaretin Jeesus lepäisi haudassa kaikessa rauhassa. Mutta tilanne onkin toinen, jos levottomat jutut hautarauhan rikkoutumisesta ovatkin täyttä totta, niin kuin evankelistat ja apostoli Paavali antavat ymmärtää. (Matt. 28: 5– 6, Mark. 16: 6, Luuk. 24: 3 –7, Joh. 20: 11–18, 1. Kor. 15: 12–20.)
Jeesuksen hauta oli tyhjä pääsiäisaamuna, ja kristittyjä on yhä olemassa. Jokin selitys sillekin pitäisi olla olemassa, vaikka ei varhaiskristillisiä dokumentteja uskoisikaan. (Joh. 20: 30–31.)
Kuka sitä ylösnousemusta oli näkemässä? Ehkä Jeesus olikin valekuollut tai joku Jeesuksen näköinen mies esiintyi Jeesuksena?
Ylösnousseen Jeesuksen todistajia mainitaan monta. Roomalaiset sotilaat näkivät, mitä tapahtui haudalla. Opetuslapset kohtasivat elävän Jeesuksen useasti pääsiäisen jälkeen. Peräti yli 500 ihmistä oli vielä Uuden testamentin kirjoittamisen aikoihin valmiina antamaan silminnäkijän lausunnon kaikesta tapahtuneesta. (Mark. 16: 14, Luuk. 24: 13–35, 1. Kor. 15: 3–8.)
Lähteiden mukaan Jeesus todettiin kuolleeksi jo pääkallonpaikalla Golgatalla ja kuolettavat väkivallan merkit hänen kehossaan olivat nähtävissä ylösnousemuksen jälkeenkin, mitä kukaan näyttelijä ei olisi pystynyt esittämään. (Matt. 27: 57–61, Joh. 19: 33–35; 20: 19–31.)
Jos opetuslapset menivätkin väärälle haudalle tai varastivat ruumiin? Mitä siihen sanot?
Esitän muutaman vastakysymyksen todettuani, että Jeesuksen ystävät ja vastustajat tiesivät haudan sijainnin. (Matt. 27: 63–66, Mark. 15: 43–47.)
Jos Jeesuksen ruumis ryöstettiin, niin kuka järjesti paikat kuntoon kaikessa kiireessä? Miksi vainaja piti repiä irti käärinliinoista ryöstöhetkellä? (Joh. 20: 5–7.)
Mikä tarve ylipapeilla ja kansan vanhimmilla oli suojella oman maansa sortajia? Miksi lahjoa vartijat hiljaisiksi suurilla summilla, jos roomalainen sotakoneisto ei toiminutkaan moitteettomasti?
Kohtasivatko karskit legioonalaiset sittenkin jotain ylivoimaista ja yliluonnollista, josta oli visusti vaiettava? (Matt. 28: 11–15.)
Kuka uskoo ruumiin ylösnousemukseen ja miksi pitäisi? Eikö sekin olisi ihan hieno ajatus, että Jeesuksen opetuslapset oivalsivat pelkojensa keskellä ”henkisen ylösnousemuksen” merkityksen?
Jos haaveet hallitsevat, niin ketä se auttaa, kun on omien hautajaisten aika? Jeesuksen opetuslapset tiesivät, että heidän haaveensa haudattiin, mutta haaveet saivatkin jäädä hautaan, kun Herra Jeesus osoitti olevansa elävien kirjoissa. Hänen elävä ruumiinsa oli käsin kosketeltava todiste siitä, että täydellinen voitto synnistä, kuolemasta ja kaiken pahan vallasta oli saavutettu!
Opetuslapset olivat pääsiäisen jälkeen muuttuneita miehiä. Lukkojen takana lymyävät pelkurit astuivat esille ja julistivat julki ristiinnaulitun Jeesuksen ylösnousemusta silläkin uhalla, että saarnavuoron hinta maksettiin henkilökohtaisella hengenmenetyksellä. (Ap. t. 2: 22–24; 4: 1–22.)
Ehkä opetuslapset näkivät näkyjä ja vain päättivät, että Jeesuksen asian täytyy jäädä elämään?
Mikä sitten on se ”Jeesuksen asia”, jonka takia kaikki kannattaa uhrata, jos se ei ole todellinen voitto kuoleman ja kaiken katovaisuuden hirmuvallasta? Jos Jeesus ei siihen pystynyt, ei siihen pysty kukaan. Turhaa on silloin puhe Jeesuksen asiasta, Jumalan rakkaudesta ja muusta sellaisesta. (1. Kor. 15: 14, 19.)
Opetuslapsetkin epäilivät ensin, mutta he tekivät näkemästään johtopäätökset. Eivät kuolleet ja kuopatut kulje ilmi elävinä ystäviensä keskellä, eivät aaveet syö kalaa kavereitten kanssa, eivät haamut halua sitä, että heidän haavansa havaittaisiin! Hullu saarna ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Jeesuksesta ei siis olekaan turhaa puhetta ja haaveilijoitten haihattelua. (Luuk. 24: 15, 27, 36–43.)
Voiko usko ylösnousemukseen olla yhä ajankohtainen asia?
Jeesus osoitti olevansa elossa ja tilanteen tasalla kuolemansa jälkeenkin. Hän on edelleen lihaa ja verta. Herra Jeesus ilmestyy tulemalla samaan pöytään ja selittämällä Jumalan sanaa, niin kuin aina ennenkin ja aina maailman loppuun asti. (Luuk. 24: 30–35,
1. Kor. 11: 23–26.)
Siitä ei siis ole kysymys, miten asiat koettiin silloin tai nykyisin. Ylösnoussut Jeesus tulee aivan oikeasti oman sanansa ja sakramenttinsa kautta ystäviensä keskelle, tekee kysymykset ja antaa vastaukset: Ketä te etsitte? Minä se olen. Tulkaa ja levähtäkää. Kenen te sanotte minun olevan? Älkää pelätkö. Pysykää minussa. Mitä te tahdotte minun teille tekevän? Rauha teille. Menkää ja tehkää. Minä olen teidän kanssanne!