Jee jee, kesä ja loma! Lomaa koulusta, lomaa joistakin kavereista… Olisiko aika ottaa lomaa uskostakin? Toivottavasti ei, sillä kesä voi olla sinunkin uskosi parasta aikaa.
Minä tässä – missä Jeesus
Kesällä ei välttämättä näe omia kavereitaan kovin paljoa, koska on perheen lomareissuja, sukujuhlia, mökkeilyä ynnä muuta sellaista. Joskus tekee hyvää olla kavereistakin erossa vähän aikaa, mutta on yksi ystävä, josta ei ole hyvä olla erossa. Hän on tietysti Jeesus.
Jotta usko voi säilyä kesälomankin yli, on elintärkeää antaa uskolle ravintoa, jotta se saa elää ja kasvaa. Eihän sinun ruumiisikaan ole syömättä koko kesälomaa, joten tarvitsee uskosikin ruokaa.
Paras tapa, jolla uskoa voidaan ruokkia, on käydä jumalanpalveluksessa. Se ei ole vain yksi seurakunnan toimintamuoto, vaan se on seurakunnan ja yksittäisen kristityn ihmisen (hengellisen) elämän keskus. Se on tapa, jolla kristillinen kirkko on aivan alusta lähtien kokoontunut yhteen Jumalan palveltavaksi.
Miksi se sitten on niin tärkeää? Koska siellä Jeesus palvelee sinua kaikkein konkreettisimmin. Siellä saat kuulla hänen oman äänensä Raama-tussa, kun sitä luetaan ja julistetaan hänen tahtonsa mukaan. Ja mikä parasta, siellä Jeesus on oikeasti paikalla ehtoollisessa. Vaikka me näemme vain leivän ja viinin, on siinä oikeasti ja aivan käsinkosketeltavasti, todellisesti Jeesuksen totinen ruumis ja totinen veri. Sanoohan Jeesus näin itsekin asettaessaan ehtoollista:
”Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini.” (Matt. 26: 26.) ”Hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: ’Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni.’” (Matt. 26: 27–28.)
Jeesus ei siis sano, että ehtoollisessa hän on jotenkin vertauskuvallisesti läsnä, vaan hän sanoo leivän ja viinin olevan oikeasti hänen ruumiinsa ja verensä. Näin siis ehtoollinen on kristitylle ihmiselle elintärkeä asia. Onhan siinä itse Jumalan Poika kohdattavana.
Vauhtia välipäiviin
Entäs ne välipäivät? Jos sunnuntaina pääsee kirkkoon, niin mitä sitten muina päivinä? Onko siinä sitten oltava vain ilman ruokaa?
Ei onneksi. Jumala on antanut meille upeat lahjat, jotka hoitavat ja ruokkivat meidän uskoamme. Nimittäin rukouksen ja sanansa Raamatun.
Keskustelua Jumalan kanssa
Usein kesälomalla juttelet kavereiden kanssa puhelimessa ja kertoilet kesäkuulumisia heille. Jumalan kanssa voit tehdä samoin. Jumala kutsuu meitä rukoukseen kanssaan. Rukous ei ole suorittamista, vaan elävää sydämen puhetta Jumalalle. Sitä usein sanotaan kristityn uskon hengittämiseksi. Kannustankin oikein huohottamaan kesälomalla Jumalalle rukouksessa.
Raamattu sanoo, että Pyhä Henki rukoilee koko ajan meissä ja meidän puolestamme. Ja itse Jeesuskin istuu tällä hetkellä Isän luona taivaassa ja hänkin rukoilee puolestamme. Olemme siis koko ajan rukouksen kantamia.
Sana, joka toimii
Kun me ihmiset sanomme jotain, se ei välttämättä toteudu. Tietenkin meidän tulee pitää kiinni lupauksistamme, mutta tarkoitan, että meidän sanamme eivät saa aikaan jotain tyhjästä. Kokeilepa kotona ja sano vaikka: ”Tulkoon… päärynä!” Ja huomaat, ettei se päärynä ilmesty tyhjästä.
utta kun Jumala sanoo jotain, se todella tapahtuu. Kun hän aikojen alussa sanoi: ”Tulkoon valkeus!” niin valkeus tuli. Voidaan sanoa, että valkeudella ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin tulla, koska Jumalan sana on aina uutta luova ja toimiva. Siksi aina kun luet Jumalan sanaa tai olet muuten sen ”vaikutuspiirissä”, toimii Jumala sinussa.
Joten varoituksen sana sinulle, joka luet Raamattua; Jumala vaikuttaa sinussa sanansa kautta. Ja se vaikutus on positiivista.
Lahja, jota saa käyttää
Usein sanotaan, ettei saa olla tapakristitty. Sillä tarkoitetaan, etteivät usko, Raamatun lukeminen, kirkossakäynti ja muu sellainen ole vain jotain hyvää tapaa, jolla ansaitaan jotain Jumalalta. Ja tottahan se on. Jumalalta me emme omilla teoillamme ansaitse mitään, vaan hän antaa kaiken armosta.
Mutta usein vaikkapa Raamatun lukemisen aloittaminen saattaa tuntua vaivalloiselta. Silloin suosin tavan vaalimista. Raamattu ei vain lennähdä eteemme, vaan se täytyy hakea käsiimme. Sivut eivät itsestään vain aukeile ja sana pomppaa mieliimme ja sydämiimme, vaan meidän tulee sitä itse lukea.
Tämä ei kuitenkaan ole mikään ikävä velvollisuutemme, vaan lahja, jota kannattaa käyttää paljon.
On hyvä asia ottaa tavaksi lukea Raamattua, vaikka ei aina tuntuisikaan mahtavalta ja innostavalta aloittaa lukemista. Varjele tapaa, niin tapa varjelee sinua. Se on vanha sanonta, joka pitää hyvin paikkansa. Otapa siis kesällä tavaksi lukea vaikka yksi luku päivässä Raamattua. Saat huomata, että jotain hyvää tapahtuu.
Jeesus kesälomalla
Kaikki edellä mainittu saattaa kuulostaa siltä, että uskovan ihmisen täytyy suorittaa jotain Jumalalle. Mutta niin se ei kuitenkaan ole. Kirkossakäynti, rukous, Raamatun lukeminen ja kaikki vastaava tulee tehdä meidän itsemme tähden, ei Jumalan takia. Ei Jumala tarvitse sinun käyntiäsi ehtoollisella, rukoustasi tai että luet hänen sanaansa.
Mutta sinä tarvitset. Siksi on ihana evankeliumi, ilosanoma, että Jumala on antanut konkreettiset välineet ja tavat, joiden avulla hän saa auttaa ja palvella sinua ja joiden kautta saamme kohdata hänet.
Kaikki tämä on tarkoitettu meidän parhaaksemme. Jumala tahtoo antaa kaiken parhaansa sinulle.
Jeesus ei tahdo pitää kesälomaa sinusta, vaan tahtoo elää ja auttaa sinua kaikkina elämäsi päivinä. Myös kesälomapäivinä.
Sami Liukkonen