Jollet sitä ole vielä käsittänyt, niin matkalaukkuturismi ryhmämatkalaisten seurassa ympäri aurinkorantoja on tänään siis niin out ja todellakin so last season. Tämän päivän tosi-trävelleri ja reissuruuna lähtee repun kanssa tsekkaamaan originaaleimmat kulttuurit, surffaamaan yksinäisimmät aallot ja katsomaan kauneimmat auringonlaskut sinne, missä ei matkatoimiston turmiollinen tennissukin ja sandaalein varustettu jalka ole kuunaan tallannut tai vyölaukku heilunut.
Kaipuu kauas, kaipuu jonnekin muualle. Pakeneminen arkisen aherruksen oravanpyörästä.
Halu tuntea hienoin hiekka varpaidenvälissä. Unelma kavuta korkeimmille huipuille ja katsella maailmaa sen kattoterasseilta.Tahto kulkea, kokea ja olla vapaa.
Tervetuloa lottovoittajaksi. Sinulla pohjoismaalaisena hyvinvointivaltion asukkaana on mahdollisuus kaikkeen tuohon. Vaikka tililläsi ei olisi veikkausvoittoja, voi heikommistakin ansioista säästää siten, että ennen pitkää voit lopettaa pihvinkääntämisen purilaispaikassa ja painaa kotiovesi kiinni, nousta lentokoneeseen tai laivaan ja suunnata sinne, minne tuuli kuljettaa.
Lähditpä sitten lähes minne tahansa, tulet yleensä maahan, jossa eläminen on edullisempaa kuin Suomessa, ja mukavuuksistaan tinkien voi suomalainen elellä pikkurahalla pidempäänkin.
Kun pahin kulttuurisokki on ohi eikä vatsakaan enää vihoittele viikon ripuloimisen jälkeen, on aika avata silmät. Missä olet, millaisten ihmisten keskellä ja millaisen kulttuurin ympäröimänä.
Totuus on se, että vaikka olemme ihmisiä kaikki, on meillä perin erilaisia tapoja elää tämä lyhykäinen taivalluksemme telluksella. Yksi asuu bambumajassa, toinen syö koiraa ja grillaa kissaa hyvällä halulla. Kolmas pyöräyttää rukousmyllyä saadakseen jumalten siunausta elämälleen.
Omat arvot ja normit alkavat tuntua vähäpätöisiltä, kun luukku auki katsoo elämisen ja olemisen monimuotoisuutta. Omat tavat ovat vain tapoja muiden joukossa, ja oma ajattelu tuntuu ahdasmieliseltä. Uskontojakin vilisee maailmalla kymmenittäin.
Tekeekö tuo ihminen väärin pulahtaessaan Gangesiin ja uskoessaan syntiensä huuhtoutuvan Gangesin pyörteisiin? Onko kannibalismi väärin? Eikö Jumala kuule noiden rukousmyllyjen ratinaa tai tuon afrikkalaisen poppamiehen huutoa hänen vajotessaan transsiin? Onko ylös taivaaseen sittenkin monta tietä? Voivatko miljoonat ihmiset olla väärässä?
Kaiken tämän edessä olemme kuin Pilatus kysymässä: ’’Mitä on totuus?’’ Onko olemassa sellainen oikea ja väärä, hyvä ja paha, joka koskisi aivan jokaista maailman ihmistä? Onko olemassa universaali totuus ja universaali valhe? Voimmeko sanoa aivan varmasti jonkin asian olevan oikein ja jonkin väärin?
Kulttuurituholaiset...
Kyllä. Kristitylle ihmiselle kuuluu lähetystyö ihan oikeasti. Ennen ylösnousemustaan Jeesus käski meitä menemään maan ääriin ja kertomaan sanoman hänestä jokaiselle luodulle ihmiselle. Yksin hän ei meitä lähettänyt, vaan antoi Pyhän Hengen voimaksi jokaiselle lähtijälle.
Kun kristitty lähtee toiselle puolelle maapalloa, toisen kulttuurin keskelle, toisten uskonto-jen sekaan julistamaan totuutta kuoleman voittaneesta Kristuksesta, saa hän usein kotimaastaan monta syyttävää sormea peräänsä. Miksi lähteä tuputtamaan omaa kulttuuriaan ja sekoittamaan ihmisten elämää?
Lähetystyön pointti ei ole kuitenkaan viedä lähetyskentälle meille ominaista länsimaista kulttuuria pitsapaikkoineen ja kolapulloineen: emme tahdo viedä afrikkalaiseen kirkkoon urkuja tai tarjota savannilla messun jälkeen karjalanpiirakoita! Todellinen ydin on viedä vieraaseen maahan sanoma Kristuksesta Jeesuksesta, jonka kuolema ristinpuulla on avannut taivaan jokaiselle ihmiselle, joka uskoo häneen.
Jeesukseen uskominen on myös hänen sanansa uskomista. Siksi kristillisen opetuksen saapuminen uusille alueille parantaa myös alueen naisten ja lasten asemaa.
Se on toki totta, että kahden ihmisen kohdatessa kohtaavat välttämättä myös kulttuurit. Afrikkalainen maasai-soturi jää lähetyskeskuksesta lähdettyään ihmettelemään suomalaisen lähetin tapoja, ja lähetti puolestaan kummastelee afrikkalaisen vieraansa tottumuksia. Kaksi kulttuuria kohtasi ja jätti jälkensä toisiinsa.
Mietittäessä lähetystyön oikeutusta meille jää lopulta vain yksi kysymys käteen. Onko Raamatun sanassa itsensä ilmaiseva Jumala oikeasti totta? Jos Jumala on sinut saanut vakuuttaa itsestään, et monta kertaa mieti tämän kysymyksen vastausta.
Jumala on totta! Hän on lähettänyt Poikansa meidän vuoksemme maailmaan kärsimään, kuolemaan ja nousemaan ylös, ja siitä pitää kertoa! Koska Jumala on totta, on olemassa oikea ja väärä. On olemassa totuus ja valhe. On olemassa pimeys ja valo.
Jeesus sanoo: ’’Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luokse muuten kun Minun kauttani.’’ Jeesuksessa meillä on tie taivaaseen. Jeesuksen sanoissa meillä on totuuden sanat. Jeesuksen uhrissa meillä on elämä. Lähetystyötä täytyy tehdä!
Apua
Vaikka lähetystyön ensitavoitteena on tuoda ihmiselle tieto Jumalan Sanasta, tuo lähetystyö myös paljon humanitaarista apua mukanaan. Paikallisten elinoloja yritetään auttaa esimerkiksi poraamalla kaivoja kuivuudesta kärsiville alueille ja rakentamalla kouluja, orpokoteja ja sairaaloita alueille, joissa niistä on puute.
Eräs lähetystyön suurimpia lahjoja maan kulttuurille on oman kielen vahvistuminen. Markkinamaailma tahtoo tuoda business-kieli englannin maailman jokaiseen kolkkaan, mutta lähetystyö tahtoo tuoda Jumalan sanan luettavaksi ihmisten omalla kielellä.
Koko Raamattu on käännetty yli 430 kielelle, ja ainakin yksi Raamatun kirja on luettavissa yli 2500 kielellä. Monilla kielistä Raamattu on ainut kyseisellä kielellä kirjoitettu kirja.
Jumalan hullut
Raamatun lehdiltä löytyy eräs porukka, joka tuli reissaamisesta niin kuuluisaksi, että heidän ekologinen matkailumuotonsa elää edelleen kielikuvissamme apostolinkyytinä.
Reppumatkalaisten ehdoton esikuva, apostoleista viimeisenä kutsun saanut Paavali trävellasi kolmen lähetysmatkansa aikana yli 9000 kilometriä ympäri Vähä-Aasiaa taittaen matkansa pääosin kävellen ja purjehtien. Jottei apostoli Paavali olisi ollut rasitteeksi seurakunnille, hän rahoitti lähetysmatkansa toimien ammatissaan teltantekijänä pitkin matkaa!
Jokaisen tehtävä ei ole välttämättä lähtijänä, koska lähettäjiäkin tarvitaan. Lähettäjät tukevat lähettiä rukouksin ja taloudellisin avustuksin, jotta työ kohdemaassa on mahdollista.
Teksti Martti Pyykönen
P.s.
Rukoilethan oman seurakuntasi nimikkolähettien puolesta. Jos mielikuva itsestä lähtijänä alkaa kutkuttaa enemmänkin, kannattaa suunnata tiensä jonkin lähetysjärjestön kurssille, jossa saa pientä esimakua ja kosketuspintaa lähetystyön maailmaan.
Esimerkiksi Sleyllä ja Kansanlähetyksellä on vuosittain esilähetyskursseja, jotka käsittävät useamman viikonlopun ja tarjoavat tuhdin paketin tuntumaa lähetystyöhön.