Milloin ihmisestä tulee syntinen?
Jokainen tietää, ettei lasta tarvitse opettaa tekemään pahaa. Hyvän tekemisen opettaminen taas on kovaa työtä. Millään kasvatusmetodilla ei ole pystytty kehittämään täydellistä ihmistä. Itsekkyys ja vääryys eri muodoissaan ohjaavat ihmisten toimintaa.
Raamatulle tämä murheellinen totuus ei ole yllätys. Raamatun mukaan jokainen ihminen syntyy osaksi syntiin langennutta ihmiskuntaa. Ensimmäisten ihmisten lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset ovat ikään kuin syntyneet väärällä puolella aitaa (1. Moos. 3). Perinnöllisyystieteen sanastoa käyttäen voidaan sanoa, että ihmisellä on ’’syntiset geenit’’.
Ihminen – pohjimmiltaan hyvä vai paha?
Kristinuskon ihmiskuva on kovin erilainen kuin humanismin, joka lähtee siitä, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Osana Jumalaa vastaan kapinoivaa, vääryyteen taipuvaa ihmiskuntaa yksikään ihminen ei pysty pitämään kaikkia Jumalan käskyjä. Tiukimmassa mielessä ei yhtäkään niistä, koska käskyt ulottavat merkityksensä meidän motiiveihimme ja ajatusmaailmaamme asti. Tervetuloa siis syntisten joukkoon!
Mitä tapahtuu viimeisellä tuomiolla?
Miten sitten selviämme Jumalan edessä, ja miten meidän käy viimeisellä tuomiolla? Oikeudenmukainen ratkaisu olisi, että jokainen ihminen joutuisi pois Jumalan yhteydestä, siis helvettiin. Jumalalla on kuitenkin toinenkin ratkaisu. Jeesus, Jumalan Poika, eli täydellisen elämän ja hän kuoli ristillä jokaisen ihmisen sijaisena. ’’Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha’’ (Jes. 53: 5).
Kun meidät on kastettu Jeesuksen nimeen ja uskossa turvaudumme hänen sijaiskuolemaansa, Jeesuksen synnittömyys ja sijaiskuolema luetaan meidän hyväksemme. Meidät puetaan Jeesukseen (Gal. 3: 27). Näin Jumala katsoessaan meitä ei näekään syntisyyttämme vaan Jeesuksen täydellisyyden ja synnittömyyden. Meistä on näin tullut armahdettuja syntisiä, jotka Jeesuksen täydellisen uhrin perusteella ovat matkalla taivaaseen.
Entä sitten teot? Paavalin mukaan ihminen pelastuu uskon kautta ja Jaakobin mukaan tekojen kautta. Kumpi on oikeassa?
Mitä tarkoittaa usko? Paavali rukoilee (Ef. 3: 17−), että Kristus uskon kautta asuisi seurakunnan jäsenten sydämessä. Seuraus tästä on, että he ovat rakkauteen juurtuneita ja saavat kyvyn käsittää ’’kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden’’ ja voivat ’’tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.’’
Mitä itse pelastukseen tulee, se on täysin Jumalan lahjaa. Jeesuksen tähden Jumala tekee armossaan meistä hänelle kelpaavia.
Missä näkyy tekojen paikka? Ne ovat Pyhän Hengen vaikutuksesta syntyneitä. Apostoli kirjoittaa (Hepr. 4: 2) niistä, jotka kuulivat hyvän sanoman, ja jatkaa: ’’Heille ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä sanasta, jonka he kuulivat, koska he eivät sitä uskoneet eikä se näin sulautunut heihin.’’ Sanan pelkkä kuuleminen ei siis riitä; sen tulee muuttua toiminnaksi, elämäksi. Tätä sanotaan kilvoitteluksi. Jeesus kertoo järkevästä miehestä, joka rakentaa kalliolle, eli hän kuulee ja tekee (Matt. 7: 24). Kadotukseen joutuvilta puuttui näitä hyviä tekoja (Matt. 25: 45).
Jaakob taas ei tarkastele asiaa uskosta vaan uskon seuraamuksista käsin. Siksi hän sanoo, että usko ilman tekoja on kuollut (Jaak. 2: 17). Jaakob jatkaa, että Abraham osoittautui vanhurskaaksi tekojensa perusteella − usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, ja teoissa usko tuli todeksi. (Jaak. 2: 21−22).
Ilmestyskirja kuvailee viimeistä tuomiota: Kuolleet tuomitaan ’’sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan’’ (Ilm. 20: 12), mutta pelastuksen ehtona on, että nimi löytyy elämän kirjasta (Ilm. 20: 15), ’’teurastetun Karitsan elämänkirjasta’’ (Ilm. 13: 8). Pelastetun pahat teot ovat poissa, ne ovat anteeksi annetut, ja pelastus perustuu siihen, mitä Kristus on tehnyt.
Teksti Sanna Myllärinen (toim.) Kysymykset ja vastaukset kirjasta Mitä ihmettä? (Uusi Tie), Seppo Palonen ja Stig-Olof Fernström