Olo sunnuntaina 29.11.09 noin kello viisi oli erittäin epätodellinen. Puolittain vitsinä heitetty ajatus lähteä katsomaan Lontooseen Deliriouksen viimeistä keikkaa muuttui todeksi HMV Hammersmith Apollon edessä jonossa seistessä. Kuudelta ulkona värjöttely palkittiin ja Apollo alkoi täyttyä malttamattomista faneista.
Not ashamed of the gospel
Tunnelma loppuunmyydyssä Apollossa oli... No, kuvitelkaa itse 5000 katsojaa, jotka ovat tulleet nauttimaan pitkän ja upean uran tehneen bändin viimeisestä keikasta. Lavan takaosan peitti valkoinen kangas, soittimet olivat etuosassa. Seitsemältä lavalle asteli viimeisen kerran vuonna 1992 perustettu The Cutting Edge Band, bändi jona Delirious? aloitti.
Keikka alkoi kappaleella I’m not ashamed eikä yleisöä tarvinnut houkutella laulamaan siitä, ettemme häpeä häntä, jota rakastamme. Konsertti jatkui tunnetuilla kappaleilla Cutting Edge –ajoilta.
The Cutting Edgen poistuessa lavalta mieleen jäivät viimeisen kappaleen sanat, jotka Martin lauloi kynttilä kädessään: ”There is a light that shines in the darkness. His name is Jesus.”
Where heaven calls my name
Tauon aikana roudarit kantoivat soittimet kankaan taakse ja lavalle kuulutettiin viimeistä kertaa delirious?. Bändin silhuetit näkyivät kankaassa heidän soittaessa kappaletta All this time. Kitaristi Stu G asteli keskelle ja aloitti kitarasoolon. Kangas putosi alas, valot välkkyivät ja vauhtiin päästiin Bliss-kappaleen myötä.
Deliriouksen lavaolemuksesta loisti kokemus ja useat keikat, mutta ehkä voimakkaammin loisti diivailu - puuttumisellaan. Menestyksestä huolimatta bändi teki edelleen työtä nöyrästi Jumalalle. Se näkyi ja kuului kaikessa: sanoituksissa, spiikeissä ja olemuksessa.
Yli kymmeneen levyyn mahtuu valtava määrä loistavia kappaleita. Yleisön suureksi iloksi Delirious? soittikin pitkään. Konsertti taukoineen kesti yli kolme tuntia, eikä se ollut hetkeäkään liian vähän! Alkuun pohdin usein, että ei kai tämä nyt vain ole viimeinen kappale... Kappaleita kuitenkin vain tuli ja tuli, eikä ollut puhettakaan pitkästymisestä tai väsymisestä! Lähes kaikki lempikappaleeni kuultiin illan aikana. Mieleenpainuvin hetki oli kun Delirious? veti päälleen jalkapallopaidat ja tiesin, että seuraava kappale olisi Sanctify.
Hieno hetki oli myös, kun roudarit toivat toiset rummut lavalle ja bändin entinen rumpali Stew Smith tuli soittamaan Investigaten heidän kanssa. Tämä oli viimeisen keikan ekstraa, muilla keikoilla Stew ei ollut soittanut bändin kanssa. Kappaleen jälkeen bändi poistui lavalta ja yleisö jäi vaatimaan encorea.
Holy is the Lord
Martin istui valkoiseen nojatuoliin valkoisessa viitassa ja kruunu päässä laulamaan Kingdom of Comfortia. Delirious? oli rakentanut kappaleeseen tyylikkään shown, joka korosti kappaleen sanoituksia: ”Save me from the kingdom of comfort where I am king, from my unhealthy lust of material things.” Delirious? oli muutenkin valmistellut kiertueen kaikin puolin loistavasti. Kappaleiden aikana nähtiin välillä taustavideoita ja toisinaan screenillä näkyi kappaleen sanat. Sanat oli tehty tyylikkäiksi videoiksi, parhaimmistoa oli ehdottomasti History makerin sanat, jotka olivat sanomalehtien etusivujen otsikkoja. Mikään showssa ei kuitenkaan varastanut huomiota olennaisesta: Jumalasta, meidän syntisyydestä ja hänen rakkaudestaan ja armosta. Keikassa ei ollut kyse vain bändistä ja yleisöstä ja niiden vuorovaikutuksesta. Näiden lisäksi kyse oli Jumalan vuorovaikutuksesta kaikkiin paikalla olleisiin, eikä se jäänyt vähäiseksi.
Encoren päätteeksi tuli odotettu History maker, jonka päätteeksi Martin piti koskettavan puheen. ”Meistä tuli ääni, joka lauloi Jumalan lauluja.” Hän luki psalmin 23 ja jatkoi: ”Fabula est vestri – tarina on teidän. Tämä ei ole loppu, tämä on suurenmoinen alku!” Biisin päätteeksi bändi poistui lavalta, videolta tuli heidän terveisensä yleisölle, ja he palasivat vielä laulamaan kappaleen My soul sings. Loppukumarrusten aikana lavalle saapuivat jäsenten vaimot ja lapset. Tunnelma oli haikea, kiitollinen ja hämmentynyt. Apollosta oli kuitenkin hyvä lähteä nauhalta soidessa ”Always look on the bright side of life”.
Ilta oli kaikin puolin upea! Tunteet vaihtelivat ja olivat voimakkaita. Hienointa oli, että paikalla oli 5000 ihmistä, jotka uskovat samaan Jumalaan. Jumala todella oli läsnä ja vaikutti voimakkaasti.
Delirious? jätti tyhjän paikan gospelmaailmaan, mutta voin sydämestäni sanoa, etten tahdo enää nähdä bändiä lavalla. He lopettivat tyylillä ja comebackin tekeminen olisi sääli. Deliriouksen musiikki kuitenkin säilyy ja pysyy tärkeänä elämässäni, ja monien muiden elämässä, ennen kaikkea sanoitusten vuoksi. ”Holy is the Lord!”
Jään odottamaan viimeisen keikan dvd-taltiointia!
Saara Räty
Biisilista HMV Hammersmith Apollo 29.11.09
The Cutting Edge Band
I'm Not Ashamed
Louder Than The Radio
The Happy Song
Shout To The North
I've Found Jesus + kertosäkeistö Come Like You Promised
Thank You For Saving Me + kertosäkeistö White Ribbon Day
I Could Sing Of Your Love Forever
Find Me In The River
Did You Feel The Mountains Tremble
Dance In The River
There Is A Light
---
Delirious?
All This Time kertosäkeistö
Bliss
God Is Smiling
My Glorious
Solid Rock
Its Ok
Sanctify
Obsession
King Of Fools
Rain Down
Deeper
Paint The Town Red
Inside Outside
Jesus Blood
King or Cripple ja True Colours kertosäkeistöt
Majesty + kertosäkeistö Our God Reigns.
Investigate
-- encore
Kingdom Of Comfort
Stare The Monster Down
History Maker
My Soul Sings