Epänormaali maailma
1. Mooseksen kirjan 5. luku alkaa sukuluettelolla Aadamin jälkeläisistä. Sukuluetteloita ei ehkä pidetä yleensä kaikkein mielenkiintoisimpana luettavana, ja Raamattukin vihjaisee, että jos niihin keskittyy liikaa, voi homma mennä överiksi (Tiit. 3: 9).
Tarkemmin katsomalla sukuluetteloista voi kuitenkin löytää mielenkiintoisia asioita. Raamatun ensimmäisessä sukuluettelossa toistuvat yhä uudelleen sanat: ’’sitten hän kuoli’’.
Aadam kuoli, Seet kuoli, Enos kuoli. Jumala haluaa muistuttaa, että elämme epänormaalissa maailmassa, jossa tapahtuu paljon pahoja asioita ja jossa täytyy kuolla. Pahuus ja kuolema eivät kuuluneet Jumalan suunnitelmaan hänen luodessaan maailmaa: ’’Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.’’ (1. Moos. 2: 31.) Vasta Aadamin ja Eevan kapina Jumala vastaan toi kuoleman Jumalan hyvään maailmaan (1. Moos. 3). Me elämme edelleen tuon ensimmäisen kapinan varjossa.
Katsoessaan luomaansa maailmaa Jumala joutui Nooan aikana toteamaan, että ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä (1. Moos. 6: 5). Jumala murehti sydämessään sitä, että oli tehnyt ihmisen.
Poistaakseen pahuuden hän päätti lähettää suuren tulvan pyyhkimään kaiken maan päältä. Vain yhden miehen ja hänen perheensä Jumala tahtoi säästää. Tämä mies oli Nooa, Lemekin poika.
Armahduksen tarpeessa?
Raamatun uusi käännös (KR 92) sanoo, että ’’Nooa oli Herralle mieluinen’’ (1. Moos. 6: 8) ja toteaa myöhemmin, että Nooa eli Jumalalle kuuliaisena. Sen sijaan Raamatun vanha käännös (KR 33/38) sanoo samassa kohdassa, että ’’Nooa sai armon Herran silmien edessä’’, ja siksi Jumala lupasi pelastaa hänet ja hänen kauttaan myös muita (1. Moos. 6: 8).
Pelastuuko ihminen siis elämällä hyvin vai yksin armosta?
Ajattelen, että molemmat Raamatun käännösvaihtoehdot ovat oikeassa ja täydentävät toisiaan. Nooa varmasti oli oikeamielinen ja nuhteeton ja etsi elämässään Jumalan tahtoa, toisin kuin hänen ympärillään elävät ihmiset. Ja totta kai Jumala iloitsee tällaisista ihmisistä!
Mutta kaikkein paraskin ihminen tarvitsee armoa Jumalan edessä. Sillä niin kuin Paavali kirjoittaa myöhemmin: ’’Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta.’’ (Room. 3: 23.)
Myös Nooa. Lopulta Nooasta teki Jumalalle kuuliaisen juuri se, että hän halusi ottaa Jumalan armon vastaan ja ryhtyi siksi rakentamaan arkkia, kun Jumala niin tahtoi.
Nooan saama Jumalan armo oli tarkoitettu muillekin, mutta ihmiset eivät halunneet ottaa sitä vastaan. Pietari muistuttaa kirjeessään, että Nooa ei vain rakentanut laivaa, vaan hän myös julisti vanhurskautta (2. Piet. 2: 5).
Nooan aikalaiset eivät kuitenkaan ottaneet tätä julistusta vastaan. Ehkä he jopa pilkkasivat Nooaa, kun tämä rakensi jotain niin järjetöntä kuin valtavan suurta arkkia kuivalle maalle. Muut jatkoivat elämäänsä Jumalasta välittämättä:
’’Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään.’’ (Matt. 24: 38, 39.)
Inhimillinen tekijä
Jumala toimii maailmassa ihmisten kautta. Kun hän halusi pelastaa ihmis- ja eläinkunnan tuomiolta, hän valitsi yhden miehen rakentamaan arkkia. Suunnitelma ja sanoma tuli Jumalalta, mutta arkin rakensi Nooa.
Kun Jeesus halusi pelastaa ihmiskunnan Jumalan lopulliselta tuomiolta, hän valitsi kaksitoista miestä julistamaan evankeliumia. Suunnitelma ja sanoma tuli Jeesukselta, mutta matkaan, kirkkoa rakentamaan, hän lähetti opetuslapsensa (Matt. 28: 18−20).
Samalla tavoin Jeesus lähettää meidät nykyiset opetuslapsensa viemään sanomaa Jumalan tuomiosta ja armosta niiden luokse, jotka eivät ole sitä vielä kuulleet ja ottaneet vastaan. Mutta kelpaako tämä Jumalan toimintatapa meille?
Olen kuullut monta kertaa sanottavan: ’’Minä uskon Jumalan olevan olemassa vasta sitten, jos näen hänet omin silmin. Olen siksi tullut siihen tulokseen, että Jumalaa ei voi löytää, eikä häntä ole olemassa.’’
Tässä on jotain samaa kuin tarinassa miehestä, joka istui tulvan aikana talonsa katolla ja rukoili pelastusta. Silloin paikalle saapui kajakkimies ja tarjoutui pelastamaan miehen. Mies kieltäytyi ja rukoili vain apua Jumalalta.
Paikalle tuli moottorivene ja lopulta helikopteri, mutta näidenkin avusta mies kieltäytyi luottaen vain Jumalan apuun. Lopulta vesi nousi niin korkealle, että hukkui.
Taivaan portilla mies sitten kysyi Pyhältä Pietarilta: ’’Miksi, te ette pelastaneet minua, vaikka rukoilin apua?’’ Tähän Pietari vastasi: ’’Mutta mehän yritimme kolme kertaa.’’
Uusi alku
Mitä sinä ajattelet? Uskotko Jumalan sanaan siitä, että vielä tulee lopullinen tuomio, jolloin kaikki paha saa palkkansa ja jokainen itsekäs ja rakkaudeton ajatuskin paljastuu? Hyväksytkö sinä ihmisten kautta julistetun sanoman siitä, että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus pelastaa jokaisen, joka ottaa hänet vastaan?
Uskotko tähän Jumalan lupaukseen, vaikka tällä hetkellä et voi sitä omin silmin nähdä? Jos uskot, olet sen miehen perillisiä, joka rakensi arkkia kuivalle maalle, koska luotti Jumalan lupaukseen.
Raamatun mukaan vedenpaisumuksen mentyä ohi Nooa aloitti uuden elämän rakentamalla alttarin Araratin vuoristoon ja uhraamalla polttouhrin Jumalalle.
Nooan uhraamat viattomat eläimet olivat esikuva Jeesuksesta, joka kerran uhrasi itsensä Nooan ja meidän muidenkin syntien puolesta Golgatan vuorella.
Nooa kuoli aikanaan, ja niin kuolemme jonain päivänä myös me. Mutta jos otamme Jumalan armon vastaan, saamme kuoleman jälkeen uuden alun maailmassa, joka ei ole enää epänormaali vaan sellainen kuin Jumala sen alun perin tarkoitti.
Teksti: Olli Lehmonen