Vuosi vaihtui vauhdilla, ja tänä vuonna vaihtui myös vuosikymmen. Tuntuu huimalta, että milleniumista on aikaa jo kymmenen vuotta.
Muistan katsoneeni omassa nuoruudessani useita scifi-leffoja, jotka sijoittuivat lähitulevaisuuteen. Vuosien kuluessa on ollut hauskakin huomata synkkien ennustusten menneen monelta kohtaa pahasti pieleen.
Kolmekymmentä vuotta sitten ajateltiin, että vuonna 2010 ajeltaisiin liikennevälineillä, jotka ovat kokonaan ilmassa. Scifi-elokuvien ennustuksissa maailma oli muuttunut suureksi anarkistiseksi sekamelskaksi ja suurkaupungit olivat vankiloita, joista ei voinut paeta. Toisissa kuvitelmissa kaikki väkivalta oli kitketty melkein kokonaan pois.
Käänteentekevä aika oli juuri vuosituhannen vaihtuminen. Ajateltiin, ettei 2000-luvulla mikään ole enää niin kuin ennen. Kuitenkin kymmenen vuotta sitten vuosituhannen vaihtuminen oli vain yksi kalenterisivun vaihtuminen muiden joukossa. Elämä jatkui kuten aina ennenkin.
Jotain tulevaisuuden ennusteissa on mennyt kohdalleenkin. Monessa scifi-leffassa kuvataan asioiden teknistymistä ja ihmisen kiireellisyyden lisääntymistä. Tässä kehityksessä tunteet jäävät sivummalle.
Tämä todellisuus on iskenyt oikeasti vastaan monessa kohdassa. Meidät saa aina tavoitettua. Pieni ihminen on helppo paikallistaa uusinta tekniikkaa hyväksikäyttäen. Maailma on kaikkinensa hirvittävän pieni, vaikka välimatkaa olisi puoli maapalloa.
Samalla tulevaisuuden kuvitelmista on toteutunut myös ihmisten kasvava julmuus, piittaamattomuus sekä välinpitämättömyys. Yksi joulukuun pysähdyttävimmistä uutisista kertoi siitä, miten koulutytön pahoinpitelyä seurasi neljäkymmentä sivullista.
Koulukiusaaminen on ongelma, johon on nykyään onneksi tartuttu monessa paikassa tosissaan oikealla asenteella. Koulukiusaamisia on valitettavasti tapahtunut läpi vuosikymmenten, ja monet ovat kärsineet kohtuuttoman paljon.
Uusi ilmiö on se, että järjetöntä hakkaamista seuraa neljäkymmentä passiivista koulutoveria tekemättä mitään. Onneksi jonkun päässä vielä naksahti positiivisesti, ja ikävä tilanne saatiin loppumaan.
Uusi vuosi ja uusi vuosikymmen avaa meille näkymiä aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä. Uuden vuosikymmenen alussa tämä sukupolvi piirtää omat lähitulevaisuuden näkymänsä, ja uudet scifi-leffat taas näyttävät, miltä maailma pian näyttää.
Maailma kulkee omaa latuaan kohti viimeistä isoa jakoa, mutta onneksi on jokin, joka kestää. Raamattu sanoo, että kun kaikki on mennyt, niin yksi on, joka kestää.
Taivaan ja maan kadotessa jäljelle jää Jumalan sana, joka ei häviä. Sanan pohjalta ja siihen perustuen saamme elää tätä hetkeä ja alkanutta vuotta täysillä heti tammikuun alusta lähtien.
Suomigospelin huomispäivän toivo Miriam laulaa, kuinka ristin perusteella olemme samalla viivalla. Tuossa lauseessa piilee suuri viisaus. Eletään siis alkanutta vuotta toisemme huomioiden rohkeasti uskossa eläen.
Ristin perusteella koko maailma on syntinen, mutta Jeesuksen tähden armahdettu. Muistetaan tämä, kun suhteutam-me elämäämme suureen kokonaisuuteen. Ajatellaan sitä ennen kaikkea silloin, kun katselemme lähimmäistämme, jolla näyttää menevän todella huonosti.
Onneksi hänellekin kuuluu ristin perusteella sama toivo kuin sinulle ja minulle.
Hyvää alkanutta vuotta − samalta viivalta lähdetään.
Juha Heinonen, Nuotan päätoimittaja