Katolilaisissa kirkoissa näkee rippituoleja, eräänlaisia koppeja, joihin voi mennä kertomaan syntinsä. Pappi on väliseinän takana ja antaa synninpäästön. Miksi meillä luterilaisilla ei ole rippiä? Siitä voisi olla iso apu syyllisyytensä kanssa kamppailevalle!
Meillä luterilaisillahan on rippi. Miten ei voisi olla, koska Jeesus jätti sen lahjaksi omilleen.
Vain pari raamatunkohtaa: ”Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.” (Joh. 20: 22, 23.) ”Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.” (Matt. 18: 18.)
Noista selviää, että se anteeksianto, jonka saat kuulla täällä maan päällä, pätee taivaassakin. Kun kerrot sen, mikä mieltäsi painaa, ja kuulet anteeksiantamuksen siihen, saat olla Jeesuksen lupauksen perusteella varma, että taivaan ovi on auennut sinulle. Pahaa tekoasi ei yksinkertaisesti enää ole!
Tiesinhän minä oikeastaan tuon. Mutta ei kai kukaan luterilainen oikeasti ripittäydy. Toista se on niillä katolilaisilla, nehän pyrkivät ripittäytymään ainakin kerran vuodessa.
En tiedä, mitä teet sunnuntaiaamupäivisin. Ainakin täällä meillä päin vietetään noihin aikoihin luterilaista messua. Keskimäärin joka kerta se alkaa ripillä eli yhteisellä synnintunnustuksella ja synninpäästöllä. Eli ainakin minä ripittäydyn vähintään kerran viikossa, en vain kerran vuodessa.
Eri asia sitten, pidätkö yhteisen jumalanpalveluksen rippiä pelkkänä papin showna vai tosiaan sellaisena, mitä se todella on. Pakollahan ketään ei saada ripittäytymään.
Päästiinkin asiaan. Miksi oikeastaan pitäisi ripittäytyä? Voiko päästä taivaaseen ilman sitä?
Aika erikoinen kysymys. Miksi syödä kasviksia, voiko pysyä terveenä ilman niitä? Ei rippi ole mikään pisteittenkeruutilanne Jumalan edessä. Se on yksi niistä kanavista, joita pitkin evankeliumi tulee meidän kohdallemme.
Oletko koskaan ajatellut, miten hienoa olisi, jos Jeesus jo täällä sanoisi sen, mitä hän sanoo viimeisellä tuomiolla pelastetuille? Että kaikki on anteeksi ja sinä saat tulla taivaaseen? Niin Jeesus tosiaan sanoo synninpäästössä.
Totta kai voit päästä taivaaseen ilman rippiäkin, mutta ripittäytyminen vahvistaa kummasti uskoa ja keventää omaatuntoa.
Milloin pitäisi sitten ripittäytyä?
Seuraavat raamatunkohdat vastaavat puolestaan: ”Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.” (Sananl. 28: 13.) ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1. Joh. 1: 9.)
Eli silloin on hyvä ripittäytyä vaikka ihan yksityisestikin, kun on mielessä jokin rikkomus, joka painaa ja nousee kiusaamaan yhä uudestaan. Ihmistenkin kesken täytyy riita-asiat sopia, ennen kuin voi nukkua rauhassa. Vielä paljon tärkeämpää on voida elää hyvällä mielellä ja omallatunnolla Jumalan edessä.
Voisitko vielä ihan lyhyesti vastata, mitä hyötyä ripittäytymisestä on?
Muistele rikollista ristillä Jeesuksen oikealla puolella. Hän tiesi, että hetken päästä hänelle aukeaisi ikuisuus. Mutta millainen ikuisuus? Sen miettiminen aiheutti huolta ja hätää. Hän kääntyi Jeesuksen puoleen: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Miten helpottavalta mahtoikaan kuulostaa tämä vastaus: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” Ei tarvinnut enää olla epävarma. Kaikki oli selvää, kaikki oli anteeksi. Jeesus itse lupasi sen tälle roistolle ihan henkilökohtaisesti. Sellainen hyöty ripittäytymisestä on.
Teksti: Pasi Palmu