Pirteä ja ystävällinen Magnus saapuu Riihimäen juna-asemalle lapsensa kanssa iloisena ja avoimena. Asiallisesta ja silti mukavasta käytöksestä huomaa, että haastatteluja on annettu ennenkin. Otetaan selvää, kuka Magnus on miehiään.
Pöytäjääkiekko on monelle lajia harrastamattomalle hämärän peitossa. Harva edes tietää, että lajissa pelataan maailmanmestaruuskilpailut.
Meillä on omat valmentajat, ja turnauksia on parin viikon välein. Pöytälätkässä yhdistyy sorminäppäryys, taktisuus, pelinlukemisen taito sekä monien eri kikkojen ja kuvioiden hallinta. Se on kiva harrastus, johon on helppo vakiintua ja jossa pääsee kehittymään, Magnus kertoo asiantuntevasti.
Laji ei kuulemma elätä mestareitakaan, mutta siihen kiinni päässeet harrastajat eivät silti hevillä tahdo luopua siitä.
Ne, jotka pelaavat, suhtautuvat lajiin tosissaan, rakkaana harrastuksena. Se on omalla tavallaan elämäntapa. Näissä piireissä kaikki tuntevat toisensa, ja kaverisuhteita syntyy helposti. Piirit ovat pienet, mutta sitäkin monipuolisemmat.
Ketkä sitten pelaavat pöytälätkää?
Suomessa on noin 50 − 60 aktiivista harrastajaa, mutta pelaajien määrä on kasvussa. Tämä on enemmän miesten laji, sillä harva nainen jaksaa tästä pysyvästi kiinnostua. Kaikki voivat kuitenkin osallistua, ja tässä voi pärjätä kuka vain, joka innostuu ja jaksaa oppia uutta. Pöytälätkässä on avoin sarja, naisten sarja, juniorisarja, nappulasarja, tulokkaiden sarja sekä veteraanien sarja. Ikähaarukka on noin 7− 50 vuotta, Magnus kertoo rohkaisevasti.
Luulisi erikoisen lajin herättävän kummastuneita reaktioita, mutta todellisuus on kuulemma täysin toinen.
Media on ottanut lajin hyvin vastaan. Näkyvyyttä riittää niin lehdissä, radiossa kuin telkkarissakin. Usein lajiin suhtaudutaan avoimen humoristisesti, mutta ei sisäpiirikään tätä täysin vakavasti ota.
Toteutuneita unelmia & uusia suunnitelmia
Kun kysytään tulevaisuudesta, Magnus katsahtaa odottavana taivaalle.
Etsin töitä ja pidän suunnitelmat avoimina Jumalan käsissä. Suurin unelmani perheestä ja kodista on jo toteutunut, joten nyt haluaisin tehdä sellaista työtä, jossa voin palvella Jumalaa. Tutkin parhaillaan kehitysyhteistyötä, ja se voisi olla juttuni tulevaisuudessa.
Venäjä on kiinnostanut Magnusta nuoruudesta lähtien. Hän on asunut Venäjällä kaksi vuotta ja toiminut ulkoministeriön hommissa Pietarissa.
Kulttuuri rajan takana on monella tavalla erilainen Suomeen verrattuna. Kun ihmiset tapaavat toisensa, he aina kättelevät tilanteesta riippumatta.
Myös periksiantamaton sisu on tuttua Venäjällä.
Kun venäläinen ryhtyy johonkin, hän tekee sen koko sydämellään, eikä anna periksi. He menevät kirjaimellisesti vaikka läpi harmaan kiven, hän kuvailee haltioituneena.
Magnus viihtyi Pietarissa sekä miellyttävän työn että kulttuurin vuoksi. Erilaisessa kulttuurissa asuminen laajensi maailmankuvaa, ja tutustuminen miljoonakaupunkiin kasvatti Magnuksen luonnetta. Hyvät muistot heijastuvat vieläkin nuoren miehen silmistä.
Usko ei jää takavasemmalle
Usko on minulle tosi tärkeä elämän perusta. Jeesuksen sovitustyö antaa elämään tarkoitusta, toivoa ja iloa, hymyilee Magnus.
Kuinka usko sitten näkyy hänen arjessaan?
Toivottavasti mahdollisimman hyvin ja selvästi. Pyrin rakastamaan lähimmäistäni ja ottamaan myös tuntemattomat huomioon. Auttaminen mahdollisuuksien mukaan on myös tärkeää.
Myös käytännön puoli lähimmäisenrakkaudesta on tuttua.
Helsingissä kävin ruotsinkielisessä seurakunnassa. Siellä sai kuka tahansa ottaa muihin jäseniin yhteyttä, kun tarvitsi apua arjen pienissä tai suurissa askareissa. Se on hyvä idea elää uskoa todeksi, ja sille olisi tilausta muuallakin, Magnus muistelee.
Mikä on parasta Jeesuksen seuraamisessa?
Huolet on hyvä jättää Herran haltuun, on Magnus saanut oppia.
Uskossa parasta on, kun saa luottaa, että Jumala pitää elämän hallinnassa. Ei tarvitse pelätä mitään tai olla huolissaan asioista, jotka on isoissa käsissä.
Mitäpä siihen lisäämään. Mutta mikä Raamatussa puhuttelee eniten, Magnus?
Raamatussa eri kohdat puhuttelevat eri aikoina. Viime aikoina olen lukenut Apostolien tekoja, ja siinä koskettaa erityisesti Jumalan tekojen voima. On jännää huomata, miten nopeasti kristittyjä alettiin vainota ja kuinka helposti roomalaiset hyväksyivät sen. Siitä huolimatta kristityt pitivät kiinni uskostaan. Tämä on uskomattoman vahva todistus ja kertoo meille tänä päivänä siitä, että Jeesus on totta, hän kuvailee vakavana ja vakuuttuneena.
Lopuksi hän lähettää terveisiä Nuotan lukijoille.
Iloitkaa aina Herrassa! Olosuhteista riippumatta kannattaa muistaa Jumalan rakkaus ja se, että hänellä on aina viimeinen sana.