Homoseksuaalisuus on jatkuvasti tapetilla: Media on tehnyt siitä muodikasta. Tiedemaailma etsii syitä ilmiölle. Suomessa kirkko kiistelee homoliittojen siunaamisesta. Homot ja lesbot, samoin kuin erilaiset mielipiteet heistä, saavat julkisuutta.
Yksi hyväksyy, toinen pitää outoina ja kolmas ei tiedä, mitä ajatella. Homoseksuaaleja rakastetaan ja vihataan − ja ainakin heistä puhutaan.
Mistä homoseksuaalisuus tulee?
Homoseksuaalisuuden synty on aina keskusteluissa esillä, koska siitä ei ole päästy yksimielisyyteen.
Tiedepiireissä monet uskovat, että homoseksuaalisuus on synnynnäistä. Osa tiedemiehistä ja -naisista on kuitenkin kääntynyt sille kannalle, että ihmissuhteet vaikuttavat homoseksuaalisuuden syntyyn.
Ari Puonti yhtyy kirjassaan tähän kantaan. Hän esittää kaksi todistetta siitä, miksi uskoo, että homoseksuaalisuus ei ole ihmisen geeneissä.
Ensimmäinen todiste ovat susilapset. Susilapsilla tarkoitetaan metsästä löytyneitä lapsia, jotka ovat eläneet ilman mitään ihmiskontakteja susilauman jäseninä. Heille ei ole kehittynyt seksuaalista suuntausta, eli seksuaalisuuden kehitykseen tarvitaan toisia ihmisiä.
Toinen todiste ovat identtiset kaksoset. Jos homous olisi kiinni biologisista tekijöistä, molempien kaksosista pitäisi olla homoseksuaaleja. Näin ei kuitenkaan ole.
Jotkut kristityt pitävät kuitenkin mahdollisena biologisten tekijöiden vaikutuksen homoseksuaalisuuden syntyyn.
Puonnin mukaan syy homoseksuaalisuuteen ovat menneisyyden traumat.
Homoseksuaalisuuden syntyyn voivat vaikuttaa esimerkiksi vanhempien avioero, kylmä isä tai äiti, johon ei ole voinut samaistua, vanhemman aikainen kuolema, omalle sukupuolelle epätyypillinen käytös lapsena, hyväksikäyttö, huonot kaverisuhteet ja ylipäätään rakkauden puute.
Puonti kirjoittaa eräästä tutkimuksesta, jossa selvisi, että yhdelläkään haastatelluista homomiehistä ei ollut normaalia isäsuhdetta. Homoseksuaalisuus ei synny tyhjästä − eikä sitä voida pitää homoseksuaalin itse aiheuttamana.
Erilaisuus ei vie ihmisarvoa
Homoseksuaalisuuden syiden ymmärtäminen on tärkeää, varsinkin meille uskoville, jotka helposti syyllistymme tuomitsemaan homoseksuaalit ihmiset heidän syntinsä takia. Puonti kuitenkin muistuttaa, että Raamatun luomiskertomuksen mukaan Jumalan tarkoittamassa parisuhteessa on a) kaksi ihmistä, jotka ovat b) aikuisia ja c) eri sukupuolta. (1. Moos. 1: 26 −28.)
Mutta jokainen meistä on syntinen. Näemme roskan homojen ja lesbojen silmässä, mutta emme hirttä omassa silmässämme, Puonti kirjoittaa. Heteroseksuaalit ovat myös rikkinäisiä ja syntisiä seksuaalisuuden alueella.
Homoseksuaaleille kuuluu siis sama Jumalan armo ja siunaus niin kuin kaikille muillekin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kirkon pitäisi siunata homoliitot, koska syntiä ei pidä siunata. Raamatun sanasta ei uskovien tarvitse tinkiä, mutta homoseksuaalitkaan eivät ansaitse torjumista vaan rakkautta.
Muutoksen pitkä tie
Jeesukseen uskovalle oikea tapa suhtautua homoseksuaaleihin on tarjota auttavaa kättä sitä tarvitsevalle. Ari Puonti osoittaa kirjassaan ainakin joillekin mahdolliseksi muutoksen heteroseksuaaliseen suuntaan oman ja monen muun kokemuksen kautta.
Evankeliumi on hyvä uutinen myös homoille ja lesboille. Jeesus voi muuttaa sydämen − Jeesus voi muuttaa myös seksuaalisuuden. Vaikka muutosta ei tapahtuisikaan, Jeesukseen uskovalle armo riittää.
Seksuaalisuuden muutos on Puonnin mukaan pitkä ja kivulias tie, eivätkä kiusaukset välttämättä lopu koskaan. Mutta niin kuin jokainen uskova heteroseksuaali on päättänyt taistella syntiä vastaan, niin voi taistella homoseksuaalikin.
Taistelussa tarvitaan uskovia tukemaan, rukoilemaan, kuuntelemaan ja vain seisomaan rinnalla. Niin kuin Ari Puonti toteaa: ’’Jumala on samasta sukupuolesta kiinnostuneen ihmisen puolella, ei häntä vastaan.’’
Teksti: Susanna Sarimaa
Kuva: SXC/Marinka van Holten