| Artikkelin indeksi |
|---|
| On the tour with Jesus - Stryperin paluu Suomeen |
| Stryperin biisilista |
| Kaikki sivut |
Stryper todisti lahjakkuutensa Suomelle vuoden 2008 Maata Näkyvissä -festareilla. Vaan kuinkas kävikään, kun kristillisen rock-metallin suurimmat keulahahmot astelivat Nosturin lavalle? Olin paikan päällä katsastamassa bändin uusinta tuotantoa, enkä pettynyt.
Tunnelma jonossa on polttavan tulinen hyytävästä tuulesta ja ennätyksellisestä lumimäärästä huolimatta. Jonossa väriloistetta hallitsee kirkuvan keltainen.
Narikkajonossa lukee useissa mustissa paidoissa samalla keltaisella präntättynä ”The Rock that Makes Me Roll”. Samojen paitojen toisella puolella lukee illan puhutuin nimi: lavan on tänä iltana valtaamassa Stryper.
Piinaavaa odotusta
Tutuiksi tulleet mustankeltaiset raidat vilahtelevat yleisössä, joka on vallannut pitkän ja tunnelmallisen rappukäytävän. Innokkaiden fanien puheensorinan keskeltä saattaa aistia lievästi ilmaistuna odottavan tunnelman.
Enää 34 minuuttia! toteaa levoton kaverini toiselta puoleltani. Sellaista kiiltoa kenenkään silmissä ei hetkeen olekaan nähty!
...ja ehkä pari lisää, virnuilee toinen toiselta puolelta.
Voiko näiden seurassa enää muuta tehdä kuin naurahtaa?
Sivustakatsojien silmistä näkee välittömästi, että tätä keikkaa ovat odottaneet kaikki muutkin loppusyksystä asti. Viimein päivä on koittanut!
Murder by pride
Takarivi vaikuttaa alkuun parhaalta vaihtoehdolta ja liu’un sinne muiden mukana mukamas pitkänä tyttönä. Kärsimätön odotus palkitaan, ja mylvivän yleisön vaativan huudon saattelemana lavalle astuvat Amerikan miehet.
Eka biisi starttaa, ja karismaattinen nokkamies Michael Sweet naruttaa tuttuun tapaan koko eturivin tyttölegioonan puolelleen. Kokemus tuo varmuutta.
Pitkät ja harteikkaat miehet pilaavat näkymäni ja lähden päättäväisenä runnomaan itseäni kohti eturiviä. Vihaiset katseet ja neitimäiset voihkaisut piikittävät niskaani, mutta piikittäkööt! Stryper on sen arvoinen!
Murder by Pride alkaa keulahahmon kerrottua innostuneena uuden levyn julkaisusta. Tarttuva biisi saa yleisön välittömästi mukaansa ja osa ehkä antaa anteeksi äskeisen mukilointini.
Rennosti eteenpäin
Liukuva biisienvaihto alkumetreillä saa yllättävää vaihtelua, kun Michael katkaisee kitaran kielen kaksi kertaa parin minuutin sisään. Tästä päästään nopeasti ja sulavasti kokoonpanon esittelyyn.
Sori kaverit. Mun – – meni rikki, taas. No ei! vitsailee Michael muutaman sekunnin tauon yhteydessä, ja yleisö härähtää nauruun.
Maailman Stryper-uskollisin kansa
Ilta vain paranee loppua kohden, ja bändi tuntuu olevan viime hetkillä vielä enemmän innoissaan kuin yleisö.
Katsokaa kaikkea tota Stryper-kamaa! kiljuu Oz Fox muulle kokoonpanolle ja ihmettelee silmät selällään suomalaisten Stryper-omistautuneisuutta.
En oo koskaan nähnyt mitään tällaista! hän jatkaa. Mahtaako olla ihan näin? Samapa tuo, tunnelma ainakin nousi entisestään!
Uusi tuotanto saa yleisön sekaisin, ja bändin uskomattoman tiivis kontakti yleisöön saa Nosturin kääntymään päälaelleen, kuvannollisesti.
Michael Sweet heittää pitkähihaisen paidan pois, ja hihattomaan toppiin sonnustautunut mies flirttailee yleisölleen taitavasti. Tuskin olen ainoa tyttö siinä porukassa, joka ihmettelee haban säilyneen virheettömänä vuosikymmenestä toiseen...
Rakastunut Stryper
Normaalisti bändit vetävät yhden encoren, mutta yleisöönsä parantumattomasti rakastunut Stryper tekee äärikummallisen poikkeuksen palaamalla lavalle kahdesti. Aikaraja ylittyy, kun toisella kertaa vedetään kaksi biisiä, mutta ei kai ketään voi tästä syyttääkään.
Stryper lähtee, ja yleisössä naamat valahtavat, kunnes selviää heidän saapuvan alas jakamaan nimmareitä t-paidan ostajille. Uudet jonot – tai paremminkin lössit – kerääntyvät myyntipöydän ympärille, ja Helsinki tulee varmasti kantamaan intoa illasta vielä pitkään.
Teksti: Johanna Välimäki