1. Mitä tarkoitetaan suvaitsevaisuudella?
Suvaitsevaisuutta on todella vaikea määritellä, sillä se riippuu siitä, mitä puhuja sillä tarkoittaa.
Esimerkiksi mitä tarkoitetaan, jos sanotaan, että Raamatun ydin on rakkaus? Jeesuksen sanoin rakkaus on käskyjen noudattamista. Eli rakkauskin riippuu siitä, mitä sillä kukin tarkoittaa, aivan kuten suvaitsevaisuuskin. Se pääsee vähällä, joka ei sano koskaan olleensakaan suvaitsevainen.
2. Mitä Raamattu sanoo suvaitsevaisuudesta?
Raamatussa koko 1300 sivun kokonaisuudessa on vain 10 kohtaa, joissa mainitaan suvaitsevaisuus. Niistä kuusi on puhutteluja maallisille hallitsijoille, esimerkiksi: ’’Jos soisit kuunnella...?’’
Kahdessa kohdassa Jumala ei suvaitse epäjumalia, vääryyttä, lahjuksia (2. Moos. 34: 14, 2. Aik. 19: 7). Toiseksi viimeisessä kohdassa Jeesus sanoo, ettei suvaitse, että seurakunta on suvaitsevainen väärintekijälle (Ilm. 2: 20). Viimeisessä kohdassa on käännösvirhe, ja suvaitsevaisuutta kuvaava sana tarkoittaa todellisuudessa kateutta (2. Kor. 12: 20).
Tämän vuoksi vastustan suvaitsevaisuutta. Harva asia raivostuttaa minua enemmän kuin ihmiset, jotka väittävät suvaitsevaisuutta Raamatun ytimeksi. He tuskin ovat avanneetkaan Raamattujaan. Jumala, joka tapattaa oman Poikansa, koska ei suvaitse ihmisten syntiä, ei sovi suvaitsevaisuuden keulakuvaksi.
3. Mikä ero on suvaitsevaisuudella ja armolla?
Suvaitsevaisuus ja armo ovat toistensa vastakohtia. Suvaitsevaisuuden määritelmä ei arvota erilaisia mielipiteitä. Armo korostaa, että on oikea ja väärä, mutta väärän saa Jeesuksen kautta anteeksi.
Suvaitsevaisuus on sitä, että annetaan synnit anteeksi etukäteen. Armo päästää vapaaksi synnistä jälkikäteen, kun sitä pyydetään. Suvaitsevaisuus antaa luvan tehdä syntiä, armo kieltää, mutta antaa anteeksi.
Lue Joh. 8: 10 −11. Jeesus sanoi tässä kaksi erittäin tärkeätä asiaa: 1. Minä en tuomitse. 2. Älä tee enää syntiä.
Mitä jos Jeesus olisi sanonut: ’’Ei se nyt niin vakavaa ole, ja nyt vain suvaitaan toinen toisemme. On vain erilaisia mielipiteitä’’? Nainen olisi jäänyt raastavaan synnintuntoon ja olisi tuskin kyennyt tekemään parannusta. Jos Jeesus olisi taas sanonut: ’’Älä enää tee syntiä’’, hän olisi vain nuhdellut, ja naiselle olisi jäänyt synnintunto edelleen sydämeen eikä armo olisi päässyt vapauttamaan häntä. Mutta oli täydellinen yhdistelmä, että Jumala tiesi ja antoi silti anteeksi.
Jeesus armahti, ei suvainnut. Oikeanlaista suvaitsemattomuutta on se, että ihminen uskoo Jumalan oikeasti antaneen Raamatussa elämänohjeet oikeasta ja väärästä.
4. Miksi kristittyjä pidetään niin usein suvaitsemattomina?
Ihmiset haluaisivat, että Raamattu opettaisi joistain asioista toisin. Ap. t. 24: 24 −. On kiva kuulla anteeksiantavasta Jumalasta ja Jeesuksesta, mutta jos jättää pois kiellon synnin tekemisestä, kaikki kääntyy toisin päin.
Ihmiset eivät tykkää siitä, että Raamattu sanoo synnin olevan väärin. Jumalaa kiinnostaa sekin, mitä me ajattelemme. ’’Joka katsoo himoiten, on tehnyt väärin...’’ Raamattu opettaa, että avioliitto on Jumalan miehelle ja naiselle asettama. Seksi ennen avioliittoa sekä homosuhteet ovat väärin. Mutta moni ei halua kuulla synnin vääryydestä, tuomiosta tai omien halujen hillitsemisestä.
Rehellinen kristitty myöntää, että haluaa omassa lihassaan tehdä väärin, mutta halu tehdä Jumalan tahdon mukaan on kuitenkin voimakkaampi kuin halu tehdä syntiä.
5. Tarvitseeko kaikki teot ja asiat sitten hyväksyä vastoin omaa vakaumustaan ollakseen suvaitsevainen?
Jos ihminen väittää olevansa suvaitsevainen, niin pitää hyväksyä kaikki. Aito suvaitsevainen suvaitsee myös jyrkimmät ihmiset. Suvaitsevaisuus on todellisuudessa nykyään sitä, että suvaitsee ne pienet asiat, joita muut ei suvaitse.
6. Kerro esimerkki /tarina suvaitsemattomasta käyttäytymisestä.
Kerran erään suvaitsemattoman ihmisen piti julkisessa tilaisuudessa kätellä henkilöä, jolla oli erilainen vakaumus kuin hänellä. Tämä herra suvaitsematon veti kätensä selän taakse, eikä suostunut kättelyyn.
Tuollainen antaa välittömästi kuvan, että kristityt ovat suvaitsemattomia. Tämä ei silti kerro kristityn suvaitsemattomuudesta vaan yksilön todella tyhmästä ja tahdittomasta käytöksestä. Tässä kohdassa osuva paikka Raamatusta on Room. 2: 24.
Teksti: Johanna Välimäki
Kuva: Istockphoto