Anna anteeksi

– Hei, sinä siellä! huutelimme niin kuin emme tuttua mummoa tuntisi.

–  Mistäs olet hakenut mansikoita?

–  Ostin Häppälästä, sanoi mummo meille iloisesti.

–  Etkä ole, minä keksin, olet tainnut varastaa ne Päivärinteen Keijon kotoa.

– Juu, meidän mansikoilta näyttävät, sanoi Keijo.

Jäppisen mummo alkoi hermostua:

–  Älkääpäs pojat vanhalle ihmiselle tuollain puhuko.

Se oli bensaa meidän syttyneelle roihullemme.

–  Varas, varas, varas, alkoi meidän ilkkumislaulu.

Potku osui ämpäriin ja aika iso osa punaisia herkkumarjoja putosi tielle. Hilja-mummo jäi keräämään mansikoita ja me poljimme turvaan Häppälän harjun suuntaan. Ennen iltaa piti tulla kotiin. Äiti odotti hiljaisena mutta tuimana, ja tiesin kyllä miksi. Keijokin saapui hetken päästä meille, ja sitten oli edessä pitkä 300 metrin matka Jäppisen mökille. Vielä oveen koputtaessani ajattelin, että tästä emme selviä mitenkään. Jäppisen mummo otti meidät kuitenkin iloisesti vastaan. Selitimme jotain ja pyysimme anteeksi. Tuntui heti, että saimme anteeksi. Mummo tarjosi mahtavan ­makuista mansikkamaitoa ja päälle vielä suklaata. Kotimatka oli paljon ly­hyempi ja riemukkaampi.

Tositarina lapsuudestani ei ole dramaattisuudessaan mikään spektaakkeli, mutta jotain suurta siinä tapahtui. Tapahtumasta on aikaa yli 35 vuotta, ja muistan ihan tarkalleen melkein jokaisen oman sekä Keijon ja naapurin Hilja-mummon sanat ja omat fiilikseni. Anteeksi pyytäminen oli tuskaista, mutta kun ylpeyden kynnyksen ylitti, seuraukset olivat ihanat.

Miksi meidän on niin vaikea sekä pyytää että antaa anteeksi?

______

Nuoruudessani seurustelin naapurikylän tytön kanssa. Tulimme hakemaan hampurilaisia paikalliselta grilliltä. Sinne sattui myös neljän hengen poikajoukko, joka alkoi tivata meikäläisen asuinpaikkaa. Olin itse isommasta pitäjästä, mutta poikaporukka ei jostain syystä pelästynyt Laukaa Cityn suurta kokoa, vaan tuumasi:

–  Nyt saat Laukaan Elvis kyllä turpaasi!

En osannut vieläkään pelätä, vaan sanoin:

– Lyökää, jos helpottaa!

Suureksi yllätyksekseni yksi kaveri löi. Nenään sattui ja silmään myös, mutta eniten sattui sydämeen. Tuntui häpeälliseltä ­maata maassa ja odottaa lisää potkuja. Tyttöystäväni huusi kuin palo­sireeni ja raahasi minut pois paikalta. Tuntui vain meganololta lähteä lyötynä ja hävinneenä. Ainoa ajatukseni oli: ”Tahdon kostaa, tahdon lyödä takaisin, piestä nuo kaikki nöyryyttäjäni.” En todellakaan ajatellut antavani anteeksi.

______

Anteeksiantamisen sijaan vi­haavan sydämen takana on oma pienuus ja syntisyys. Oma liha pistää vastaan, mutta anteeksiantaminen lähtee siitä, että pystyy hieman jattelemaan ja näkemään Jumalan silmin. Ensin ei tulekaan vain minun etuni, vaan se, että osaan ajatella myös toista.

Ihmisen iso ongelma on sydämestä lähtevä viha, joka pyrkii kostamaan pahan pahalla. Vaadimme oikeutta kostaa. Vaadimme, että syyllisen pitää kärsiä. Saako ihmissydän rauhan ja hyvityksen, kun paha saa palkkansa kärsimyksen kautta?

Amerikkalaisissa televisiosarjoissa kuolemaantuomitun murhamiehen teloitusta ovat usein katsomassa uhrien omaiset. Kun toinen on aiheuttanut järjettömiä kärsimyksiä, tuntuu äkkipäätä siltä, että kärsimyksen aiheuttajan tuhoutuminen antaisi rauhaa ja mielihyvää. Mutta en usko, että toisen kuolinkoureiden seuraaminen antaa mielenrauhaa. Jäljelle jäävät pettymys, tyhjyys ja viha.

Jeesus tietää ihmissydämen koukerot ja salakammarit. Hän toimi itse eri tavalla näyttäen, mitä on todellinen, täydellinen rakkaus. Jeesus opettaa meitä rakastamaan ja kostamaan pahan hyvällä. Jeesuksen ohjeet tuntuvat mullistavilta. Jos joku lyö, käännä toinen poski. Hän neuvoo antamaan paidan sille, joka vaatii takkiasi. Hän kehottaa rakastamaan ja palvelemaan.

Hän itse näytti ­huikean mallin ristillä. Ihmisten pilkatessa maailmankaikkeuden Herraa hän rukoili ristillä pahantekijöiden ja pilkkaajien puolesta: ”Isä, anna heil­le anteeksi, he eivät tiedä, mitä tekevät.” Tähän pystyi vain täydellinen rakkaus.

Pietari kirjoitti Aasiassa hajallaan olevalle seurakunnalle. Hän tiesi, että porukka on kovilla, heitä kiusataan ja vainotaan, ja henkikin on tiukalla. Keisarin vainot olivat alkamassa.
Pietari kehottaa tulemaan toimeen kaikkien kanssa, ja hän kehottaa palvelemaan lähimmäistä. Hänen mielestään ­Kristuksen tähden kärsiminen on loppupeleissä armoa, ja kysyy, mitä hyödyttää rakastaa heitä, jotka rakastavat sinua. Se on kova kundi ja mimmi, joka rakastaa vihamiehiään.

Pietari kehottaa myös antamaan keisarille sen, mikä tälle kuuluu. Keisaria piti myös kunnioittaa, vaikka tämä alkoi hoidella kristittyjä leijo­nien eteen.

Jeesus kertoi vertauksen miehestä, joka sai älyttömän ison velan an- ­teeksi. Tämä kiitti velkojiaan, kun vält­ti vankityrmän, ja lähti ­iloisena pois. Hetken päästä tuli vastaan mies, joka oli hänelle vähän velkaa eikä ­pys­tynyt sitä heti hoitamaan. Mies kävi miehen kimppuun vaatien omiaan. Onneksi vilpillinen käy­tös huomattiin, ja hän sai rangaistuksen.
Ihmismuisti oli tässäkin tarinassa ihmeen lyhyt. Olemme saaneet paljon anteeksi. Olemme saaneet itse asiassa anteeksi kaiken. Anteeksi­antamus siirtää meidät pimeästä valoon, kuolleista elämään.

Siirtyminen pimeästä valoon alkoi jo paratiisista. Jumala varoitti Aadamia: ”Jos syöt tuosta puusta, olet kuoleman oma.” Aadam ja Eeva söivät hedelmää tunnetuin seurauksin: siitä alkoi tuhon tie.

Roomalaiskirje sanoo, että me kaikki olemme tuhoon tuomittuja, kaikki olemme kuoleman omia. Mutta saamme ihmeellisen mahdollisuuden, koska Jeesus Kristus on ostanut meidät vapaaksi sovittamalla syntimme.

Jeesus antaa anteeksi. Pahuutensa takia helvetin oma ihminen saa tulla Jeesuksen luo ja pyytää anteeksi, ja tämä vastaa: ”Saat anteeksi, minä olen itse syntisi sovittanut, minä olen maksanut sinusta kalliin hinnan.” Tuomiolle tulevalle kuolemaantuomitulle sanotaan: ”Toinen on jo kärsinyt sinun tuomiosi, sinä olet vapaa, sinä saat anteeksi, sinä saat aloittaa alusta.”

Vaikka olemme saaneet anteeksi kaiken, olemme armottomia toisiamme kohtaan. Kapinoimme elämämme ylläpitäjää ja Pelastajaamme kohtaan. Jos käännymme pois Jeesuksen luota, anteeksianto raukeaa meidän kohdaltamme.

Jeesus on sovittanut koko maail­man synnit, mutta hän, joka ei ota armoa vastaan, jää osattomaksi pelas­tavasta ­anteeksiantamuksesta. Toinen iso murhe on se, että jos armo ei
pääse puhdistamaan sydäntämme, olemme vapaata riistaa katkeruudelle ja vihalle, jotka värjäävät sydämemme nopeasti hyvin ­mustaksi.

Siinä on rakkaus…

Jos olet ottanut vastaan Jumalan armon, sinun tulisi tietysti olla myös armollinen muita kohtaan. Raamattu lupaa, että rakkaus peittää paljotkin synnit ja tekee kaiken täydelliseksi.

Kyseessä on rakkaus, johon itsekäs ja katkeroituva sydän saa turvata. Täydellinen rakkaus poistaa paljotkin synnit. Kyseessä on Jeesuksen rakkaus meitä kohtaan. Sen rakkauden varaan saa keskeneräinen, vihaa tunteva, kostonhaluinen ihminen turvautua. Se rakkaus parantaa kipeän sydämen. Se ei käy hetkessä, mutta ajan kanssa armo liimaa sydämen särkyneitä palasia kohdalleen hitaasti mutta varmasti.

_____

Ystäväni oli mennyt nuorena naimisiin ja eli vaimonsa kanssa avioliiton arkea. Yhtäkkiä hän sai tietää, että vaimolla oli toinen mies, ja avioliitto hajosi. Näissä mainingeissa hän tuli uskoon, sai kohdata armon omalla kohdallaan. Hän kohtasi myös sydämensä katkeruuden ja vihansa ja oppi antamaan anteeksi. Hän kertoi, miten vapauttavaa oli kohdata entinen vaimo vuosia myöhemmin. Tämä oli tuskaisesti valitellut omaa huonoa elämäänsä ja sanonut, ettei pysty koskaan antamaan itselleen anteeksi ja jatkanut, että et varmasti sinäkään pysty antamaan minulle anteeksi. Tähän ystäväni oli saanut sanoa, että minä olen antanut sinulle anteeksi jo kauan sitten. Jumalan rakkaus hoitaa, parantaa ja vie eteenpäin.

______

Raamattu sanoo meidän rakkautemme perustuvan siihen, että Jumala rakastaa ensin meitä. ”Siinä on rakkaus, ei siinä, että me rakastamme, vaan siinä, että hän on ensin rakastanut meitä ja lähettänyt ainoan Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.”

Anteeksi saaminen ja anteeksiantaminen tuovat meidät anteeksiantamuksen juurille, maailman tärkeimpään paikkaan Jeesuksen ristille. Ristillä syntimme sovitettiin, ristin perusteella saamme armon, sillä perusteella pelastumme. Ota armo vastaan ja elä ­anteeksiantamuksesta.

Rukoile, että Jumalan Pyhä Henki saa hoitaa katkeraa sydäntäsi niin, että täydellinen rakkaus saa vaikuttaa sydänalassasi armollisuutta. Ihmisinä emme muutu paremmiksi, emme tule koskaan ihan ehjiksikään, mutta kaikki anteeksi saatuna on paljon kevyem­pi elää.

Teksti: Juha Heinonen, Maata Näkyvissä -festa­­reiden ja Sleyn nuorisotyön johtaja, Nuotta-lehden päätoimittaja

Kommentit (0)

Nimi

Sähköposti

Kotisivu

Otsikko

Kommentti

smaller | bigger

Lisää kommentti