Henrika opiskelee matematiikkaa yliopistossa ja työskentelee sairaalassa osastosihteerinä. Numeroiden pyörittelyn vastapainoksi Henrika harrastaa kiipeilyä.
– Kiipeillessä unohtaa kaikki kiireet ja stressaavat asiat, ainoa juttu mihin keskittyy on seuraava ote. Kiipeilyssä on lisäksi hienoa se, että aina on jotain missä kehittyä. Haasteet eivät lopu koskaan. Onnistumisen tunne on upea, kun pääseekin kiipeämään sen reitin, mikä vielä aiemmin oli liian hankala.
Milloin aloitit kiipeilyn?
– Kaksi vuotta sitten, serkkuni opastuksella. Aktiivisesti olen treenannut nyt vuoden verran. Kiipeilyyn jää helposti koukkuun.
Onko kiipeily yksinäistä puurtamista?
– Olen saanut paljon kavereita kiipeilyharrastukseni kautta. Kiipeilyhalleilla tutustuu helposti samanhenkisiin kavereihin. Porukassa hengailu kuuluu lajin henkeen, syödään eväitä yhdessä ja keräillään voimia seuraavaan puristukseen. Nyt me suunnitellaan kavereiden kanssa kiipeilyreissua Keski-Eurooppaan, missä on parhaat kiipeilyreitit. Päämääränä on Espanja, mutta kiipeilemme myös Ranskassaja Belgiassa.
Entä miten hoidat uskonelämääsi?
– Käyn nuortenilloissa ja jumalanpalveluksissa. Luen Raamattua, sillä se kestää – fiilikset tulevat ja menevät, mutta Jumalan sana pysyy aina. Rukous on myös tärkeää uskonelämäni kannalta. Rukous on mulle sellaista vapaata vuodatusta Jumalalle. Jumalalle saa kertoa niin ilot kuin surutkin. Jeesus kestää myös epäilykset ja kyseenalaistamiset.
– Uskonelämä ei saa olla mitään lakihenkistä suorittamista vaan iloa, vapautta ja tarkoituksen löytämistä elämään. Tiedän, että Jeesus iloitsee minusta juuri tällaisenaan. Hän haluaa, että nautin siitä elämästä, jonka olen häneltä lahjaksi saanut.
Lue koko juttu Nuotta 5/2008 lehdestä, jonka voit tilata tästä.