Rippikoulu on käyty ja isoskoulutus. Raamattuakin on tullut luettua ja rukoiltua ainakin melkein joka päivä. Seurakunnassa on vietetty aikaa niin paljon, että suntiot hermostuvat. Mikä neuvoksi, kun ei ole tullutkaan paremmaksi ihmiseksi? Riittääkö Jumalan armo tällaiselle?
Älä heitä pyyhettä kehään, vaikka kokisitkin epäonnistuneesi kristittynä. Sielunvihollinen yrittää uskotella sinulle, että sinusta ei ole kristityksi. Jumalalla on tarjolla huomattavasti parempi vaihtoehto – armoa lisää.
Kaksipiippuinen juttu
Johanneksen evankeliumin alussa Jeesuksesta sanotaan, että hän oli täynnä armoa ja totuutta (Joh. 1: 14). Armo ja totuus kuuluvat yhteen olennaisella tavalla. Ilman totuutta on vaikeaa, ellei peräti mahdotonta, ymmärtää, mistä armossa on kyse. On vaikea nähdä, mihin armoa tarvitsee, jos ei ole kohdannut totuutta itsestään. Ilman armoa totuus puolestaan ajaa ihmisen epätoivoon. Yhdessä armo ja totuus vievät kristittyä oikeaan suuntaan.
Jeesuksen seurassa ihmiset joutuivat – ja joutuvat – kohtaamaan totuuden itsestään. Aviorikoksesta tavattu nainen tuotiin väkisin Jeesuksen eteen syytettynä kuudennen käskyn rikkomisesta (Joh. 8). Hänelle ei jäänyt mahdollisuutta peitellä tapahtunutta. Pietari puolestaan koki itsensä Jeesuksen edessä niin syntiseksi mieheksi, että pyysi Jeesusta menemään pois (Luuk. 5). Totuuden paljastuminen tai sen sanominen ääneen oli heille vaikeaa.
Jeesus sanoi suoraan myös niille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan, mikä oli heidän todellinen tilansa. Vaikka he päällepäin näyttivät hurskailta, he olivat sisältä ”täynnä riistoa ja pahuutta” (Luuk. 11). Jeesuksen edessä paljastuu totuus ihmisestä, ja se on karua katseltavaa. Ei ole yhtään vanhurskasta, vaan kaikki ovat luopuneet Jumalasta. Kaikki ovat synnin vallassa (Room. 3).
Syntiä ei ole helppo huomata eikä myöntää omassa sydämessään. Synti ja pahuus ulkoistetaan. Murhamiehet, terroristit ja muut rikolliset, he ovat niitä pahoja ihmisiä. Synti koskettaa kuitenkin jokaista ihmistä, ja se, joka ei näe syntiä itsessään, jää Jumalan tarjoaman ratkaisun ulkopuolelle.
Jeesus ei tullut tuomitsemaan maailmaa vaan pelastamaan sen. Jeesus oli täynnä armoa. Jeesus osoitti kyllä synnin synniksi ja kehotti ihmisiä tekemään parannuksen, mutta hän tuli maailmaan ennen kaikkea sovittamaan sinun syntisi. Jeesuksessa Jumala osoitti armonsa sinua ja koko ihmiskuntaa kohtaan. Hänessä me olemme saaneet armoa armon lisäksi. (Joh. 1: 16.)
Enkö tullutkaan paremmaksi?
Jeesus on valo. Valon ikävä puoli on siinä, että tahrat, joita hyvin pystyi piilottelemaan hämärässä, tulevat räikeinä esiin. Tämän kanssa kristitty joutuu elämään. Paavali, joka kelpaa kaikissa kohdin uskovan esikuvaksi, kuitenkin toteaa itse, ettei hänen turmeltuneessa luonnossaan ole mitään hyvää. Jeesuksen läheisyys oli paljastanut hänelle, että hänen vanha luontonsa on kokonaan synnin vallassa. Paavali kuitenkin kirjoittaa, että siellä missä synti on tullut suureksi, siellä armo on tullut ylenpalttiseksi. Jumala ei jättänyt häntä suremaan omaa mahdotonta tilaansa, vaan käänsi hänen katseensa ristiinnaulittuun Vapahtajaan.
Jeesuksen lähellä opit tuntemaan oman syntisyytesi paremmin, mutta juuri siksi kasvaa myös ymmärryksesi siitä, kuinka valtava Jumalan armo onkaan.
Kasvaminen kristittynä ei ole kasvamista vahvemmaksi ja suuremmaksi, vaan päinvastoin pienemmäksi ja heikommaksi. Lähetystyön eturintamassa evankeliumia julistanut Paavali joutui usein tuntemaan heikkoutta. Hän kertoo saaneensa Jumalalta ”pistävän piikin” ruumiiseensa, joka piti hänet heikkona. Paavali ei selitä tarkemmin, mikä tuo piikki oli, mutta hän oli kolme kertaa rukoillut, että Herra ottaisi sen pois. Sen sijasta Jumala vastasi: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” (2. Kor. 12: 9).
Kristitty on tarkoitettu elämään armon varassa joka päivä.