Armon valtakunta

Rippikoulu on käyty ja isoskoulutus.
Raamattuakin on tullut luettua
ja rukoiltua ainakin melkein joka
päivä. Seurakunnassa on vietetty
aikaa niin paljon, että suntiot hermostuvat.
Mikä neuvoksi, kun ei ole
tullutkaan paremmaksi ihmiseksi?
Riittääkö Jumalan armo tällaiselle?

Älä heitä pyyhettä kehään, vaikka kokisitkin
epäonnistuneesi kristittynä. Sielunvihollinen
yrittää uskotella sinulle, että
sinusta ei ole kristityksi. Jumalalla on tarjolla huomattavasti
parempi vaihtoehto – armoa lisää.

Kaksipiippuinen juttu

Johanneksen evankeliumin alussa Jeesuksesta
sanotaan, että hän oli täynnä armoa ja totuutta
(Joh. 1: 14). Armo ja totuus kuuluvat yhteen olennaisella
tavalla. Ilman totuutta on vaikeaa, ellei
peräti mahdotonta, ymmärtää, mistä armossa
on kyse. On vaikea nähdä, mihin
armoa tarvitsee, jos ei ole
kohdannut totuutta itsestään.
Ilman armoa totuus puolestaan
ajaa ihmisen epätoivoon.
Yhdessä armo ja totuus vievät
kristittyä oikeaan suuntaan.

Jeesuksen seurassa ihmiset
joutuivat – ja joutuvat – kohtaamaan
totuuden itsestään.
Aviorikoksesta tavattu nainen
tuotiin väkisin Jeesuksen eteen
syytettynä kuudennen käskyn rikkomisesta (Joh.
8). Hänelle ei jäänyt mahdollisuutta peitellä tapahtunutta.
Pietari puolestaan koki itsensä Jeesuksen
edessä niin syntiseksi mieheksi, että pyysi
Jeesusta menemään pois (Luuk. 5). Totuuden
paljastuminen tai sen sanominen ääneen oli heille
vaikeaa.

Jeesus sanoi suoraan myös niille, jotka olivat
varmoja omasta vanhurskaudestaan, mikä oli
heidän todellinen tilansa. Vaikka he päällepäin
näyttivät hurskailta, he olivat sisältä ”täynnä riistoa
ja pahuutta” (Luuk. 11). Jeesuksen edessä paljastuu
totuus ihmisestä, ja se on karua katseltavaa.
Ei ole yhtään vanhurskasta, vaan kaikki ovat
luopuneet Jumalasta. Kaikki ovat synnin vallassa
(Room. 3).

Syntiä ei ole helppo huomata eikä myöntää
omassa sydämessään. Synti ja pahuus ulkoistetaan.
Murhamiehet, terroristit ja muut rikolliset,
he ovat niitä pahoja ihmisiä. Synti koskettaa kuitenkin
jokaista ihmistä, ja se, joka ei näe syntiä
itsessään, jää Jumalan tarjoaman ratkaisun ulkopuolelle.

Jeesus ei tullut tuomitsemaan maailmaa vaan
pelastamaan sen. Jeesus oli täynnä armoa. Jeesus
osoitti kyllä synnin synniksi ja kehotti ihmisiä
tekemään parannuksen, mutta hän tuli maailmaan
ennen kaikkea sovittamaan sinun syntisi.
Jeesuksessa Jumala osoitti armonsa sinua ja koko
ihmiskuntaa kohtaan. Hänessä me olemme
saaneet armoa armon lisäksi. (Joh. 1: 16.)

Enkö tullutkaan paremmaksi?

Jeesus on valo. Valon ikävä puoli on siinä, että
tahrat, joita hyvin pystyi piilottelemaan hämärässä,
tulevat räikeinä esiin. Tämän kanssa kristitty
joutuu elämään. Paavali, joka kelpaa kaikissa
kohdin uskovan esikuvaksi, kuitenkin toteaa
itse, ettei hänen turmeltuneessa luonnossaan
ole mitään hyvää. Jeesuksen läheisyys oli paljastanut
hänelle, että hänen vanha luontonsa on
kokonaan synnin vallassa. Paavali kuitenkin kirjoittaa,
että siellä missä synti on tullut suureksi,
siellä armo on tullut ylenpalttiseksi.
Jumala ei jättänyt häntä
suremaan omaa mahdotonta
tilaansa, vaan käänsi hänen
katseensa ristiinnaulittuun Vapahtajaan.

Jeesuksen lähellä opit tuntemaan
oman syntisyytesi paremmin,
mutta juuri siksi kasvaa
myös ymmärryksesi siitä,
kuinka valtava Jumalan armo
onkaan.

Kasvaminen kristittynä ei ole kasvamista
vahvemmaksi ja suuremmaksi, vaan päinvastoin
pienemmäksi ja heikommaksi. Lähetystyön
eturintamassa evankeliumia julistanut Paavali
joutui usein tuntemaan heikkoutta. Hän kertoo
saaneensa Jumalalta ”pistävän piikin” ruumiiseensa,
joka piti hänet heikkona. Paavali ei selitä
tarkemmin, mikä tuo piikki oli, mutta hän oli
kolme kertaa rukoillut, että Herra ottaisi sen pois.
Sen sijasta Jumala vastasi: ”Minun armoni riittää
sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.”
(2. Kor. 12: 9).

Kristitty on tarkoitettu elämään armon varassa
joka päivä.

Mika Falk
Kuvat Sekl ja Johanna Hakkari