”JOS SÄ ET anna mulle anteeksi, mä lyön sua uudestaan!” Näin huusi kuusivuotias sälli siskolleen heidän riidellessään pihalla.
Anteeksi antaminen ja anteeksi saaminen eivät ole halpoja eivätkä helppoja itsestäänselvyyksiä. Niitä ei voi pakottaa eikä vaatia, ne ovat lahjoja. Anteeksiantamukseen tiivistyy kristinuskon kaikkein olennaisin sisältö. Ristin perusteella saamme uskoa syntimme anteeksi. Ristiltä saamme voimaa antaa anteeksi.
Jos kieltäydymme antamasta anteeksi, nakerramme oman uskomme perustaa. Samaan pakettiin ei voi kääriä Jumalan armoa minulle ja minun armottomuuttani lähimmäisille. Kun Jumalan rakkaus saa ihmisessä sijaa, hänen halunsa ja kykynsä antaa anteeksi syvenee ja laajenee.
MEDIASSA VÄÄNNETÄÄN kättä aidon uskon olemuksesta. Keskusteluun otetaan osaa myös seurakunnissa ja kirkon herätysliikkeissä.
Mitäs jos me aidon uskon metsästäjät vaihteeksi etsisimme syvempää rakkautta? Rakkaus on kristinuskon ydin. Jumala on sitä. Jeesus demonstroi sitä koko elämällään.
Suurin käsky on rakkauden kaksoiskäsky. Jeesuksen opetuslapsetkin tunnistettiin Mestarinsa seuraajiksi heidän keskinäisestä rakkaudestaan. Missä on paljon rakkautta, on paljon Jumalaa. Oikea usko on rakkauden uskoa. Väärä usko on rakkaudettomuutta.
Rakkaus ei kuitenkaan leiju ilmassa, vaan se löytää sisältönsä Jumalan sanan muuttumattomista opetuksista. Jeesuksen opetuksessa lähimmäisen rakastaminen ja Jumalan sanan pitäminen eivät koskaan ole vaihtoehtoja. Siellä, missä on rakkautta, on molemmat.
ENTÄ MITÄ tekemistä uskonopilla on rakkauden kanssa? Ovatko oppi ja rakkaus vastakohtia? Eivät ole! Kristillinen oppi auttaa jäsentämään rakkauden perusteita. Rakkauden käskyä ei silti voi toteuttaa tekemällä rakastamisesta teorioita. Teorioi ta tekemällä syntyy oikeaoppisuutta, rakastamalla syntyy rakkautta. Usko ilman tekoja on valuuttaa, jolla on huono kurssi. Aito usko ei voikaan jäädä pelkiksi opinkappaleiksi.
MISSÄ RAKKAUS sitten kasvaa? Ei välttämättä samanmielisyyden eikä ristiriidattomuuden keskellä. Halu rakastaa Jumalaa ja hänen sanaansa eivät yleensä vie meitä ympyröihin, joissa meitä silitellään myötäkarvaan. Ei, vaan asenteitamme ja uskoamme koetellaan usein yksinäisyydessä ja vastatuulessa.
Kun emme saa mielipiteillemme ja ratkaisuillemme ympäristön tukea ja kiitosta, kykymme tehdä hyvää ja oikein vahvistuu. Jumalan vaikuttama rakkaus sulkee sisäänsä marketin kärttyisän kassan, rappukäytävässä räksyttävän villakoiran omistajan ja ärsyttäviä näkemyksiä edustavan uskiskaverin.
Koko Nuotan toimitus toivottaa sinulle mukavaa ja siunattua kesää.
P. S. Muista hengelliset kesäjuhlat, lähimmäisesi lähellä ja kaukana sekä uutuusjätskit.
Päätoimittaja
Jussi Miettinen
Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen