Tarvitaan muutos

VIERAILIN MIELENKIINTOISESSA seurakunnassa. Yli 75 prosenttia sen jäsenistä on nuoria aikuisia tai nuoria. Seurakunta on maansa nopeimmin kasvavien joukossa. Viikoittaisiin jumalanpalveluksiin kokoontuu toista tuhatta seurakuntalaista.

Maallikot hoitavat suurimman osan palvelutehtävistä. Asuin viikon tavallisten seurakuntalaisten kodissa ja sain seurata aitiopaikalta, miten kristillinen usko näkyy ruohonjuuritasolla. Sitoutuminen ja innostus olivat sanoin kuvaamattomia. Kaikki oli kuin suomalaisten piispojen päiväunista.

Tässä seurakunnassa oli onnistuttu siinä mistä harvoin uskalletaan edes unelmoida. Homma toimi. Ilman kirkollisveroja ja palkattujen työntekijöiden armeijaa. Enkä ihmettele, miksi luterilaisia oli saapunut eri puolilta maailmaa tutustumaan juuri tähän seurakuntaan.

Muutoksen on tultava, muutoin lopulta voi olla edessä sama kohtalo kuin samaisen kaupungin laitamilla näkemälläni suurella katedraalilla. Sen edessä seisoi kiinteistövälittäjän koruton kyltti: For sale. Myytävänä. Katedraaliin kokoontunut seurakunta olisi tuskin uskonut, jos joku olisi kymmenen vuotta sitten kertonut mitä on edessä, jos suuntaa ei onnistuta muuttamaan. Nyt oli liian myöhäistä. {quote_middle}

MIKÄ SITTEN ON kasvavan seurakunnan salaisuus? Niitä on varmasti monta. Tutustumiskohteenani ollut Sheffi eldin anglikaaniseurakunta Englannissa on jo ajat sitten luopunut rakennuskeskeisyydestään. Pienpiirit ja niiden muodostamat klusterit eli rypäleet eivät kokoonnu kirkkotiloissa vaan ihmisten kodeissa, puutarhoissa tai ravintoloissa – siellä missä tavalliset ihmiset ovat. Kirkkotiloja käytetään lähinnä jumalanpalveluksiin ja koulutustilaisuuksiin. Seurakunta on ”muuttanut” rakennuksen ulkopuolelle.

Toiseksi, jokaista seurakuntalaista opetetaan löytämään armolahjojensa mukainen palvelutehtävä ja rohkaistaan toimimaan sen mukaisesti.

Kolmanneksi, seurakunnassa opetetaan uskollisesti Raamatun totuuksia ja uskalletaan soveltaa niitä käytäntöön rohkeasti. Esimerkiksi seurakunnassa rukoillaan arkipäivisin jopa viidesti päivässä!

Neljänneksi, seurakunnassa puhutaan Jumalasta kielellä, jonka tavallinenkin ihminen ymmärtää. Kynnys tulla mukaan on hyvin matala.

Viidenneksi, seurakunnassa ei eroteta hengellistä ja maallista elämää toisistaan. Koko elämä nähdään mahdollisuutena palvella elävää Jumalaa.

Kuudenneksi, seurakuntalaiset johtajista lähtien ovat toisilleen vapaaehtoisesti tilivelvollisia omasta elämästään.

Seitsemänneksi, seurakunnassa on tosi hauskaa.

ELÄMME SUOMESSA mielenkiintoisia aikoja. Vielä on kaikki mahdollista. Kirkot seisovat keskellä kylää ja cityä, ja niissä vietetään jumalanpalveluksia. Kirkon asema suomalaisessa yhteiskunnassa on yhä merkittävä. Kirkolliset toimitukset, rippikoulut ja hengelliset tilaisuudet vetävät väkeä varsinkin suurten py hien aikaan. Kirkonkellojen ääni kutsuu kylissä ja kaupungeissa – vaikkakin yhä vaimeammin.

Olen kuitenkin viime aikoina törmännyt kristittyihin nuoriin, jotka ovat luopuneet toivosta kirkon muutoksen suhteen. He kokevat taistelevansa tuulimyllyjä vastaan. ”Elämää” etsitään muualta.

Ymmärrän argumentit. Kristittyjen välinen yhteys on itselleni erittäin rakas asia. Teen työtä sen puolesta. Samalla rohkaisen palvelemaan kirkossa pysyen.

Yksikin ihminen voi olla Jumalan muutoksen agentti. Monissa seurakunnissa ja kirkon herätysliikkeissä etsitään yhä vilpittömästi aikaamme sopivia tapoja ja muotoja tavoittaa uusia ihmisiä. Muutoshalukkuus on kasvussa. Se antaa itselleni toivoa.

Hakeudu sinäkin yhteyksiin, joissa hengellistä nälkääsi ravitaan ja joissa saat panna itsesi likoon Jumalan valtakunnan hyväksi. Näitä löytyy luterilaisen kirkon sisältäkin. Ovet ovat auki sille, joka palvelee. Älä halveksi nuoruuttasi äläkä ylenkatso vaikutusmahdollisuuksiasi. Jumalakaan ei tee niin.

Kirkkohistoria kertoo nuorista, jotka eivät ole mukautuneet, vaan jotka uskon asentein ja teoin – Jumalan sanaan turvautumalla – muuttivat maailmaa.

Nuoruudessa tehdyt valinnat kantavat hedelmää tulevaisuudessa. Aloita palveleminen vaikka omasta nuortenporukastasi. Kirkossa tapahtuu vielä paljon mielenkiintoista, olen siitä varma. Rukoillaan ja tehdään työtä sen eteen!

 

Päätoimittaja
Jussi Miettinen