Raimo Mäkelä ja Erkki Koskenniemi puhuvat homoseksuaalisuudesta

Suomen evankelis-luterilainen kirkko miettii kantaansa homoseksuaalisuuteen. Piispojen keskuudessa asiasta on hyvin erilaisia mielipiteitä. Asian ollessa kesken tavoitetut piispat eivät halunneet kommentoida Nuotalle aihetta mitenkään.

Muutamat piispat ovat kuitenkin kertoneet kantansa jo aiemmin. Kuopion piispa Wille Riekkinen viittasi epäsuorasti homoseksuaa­leihin toteamalla piispainkokouksen avajaispuheessa näin:

”Onnek­semme monista elämänraameihin liittyvistä asioista ajattelemme jo eri tavoin kuin Raamatun kirjoittajat.”

Turun entinen piispa Ilkka Kantola muotoili kantansa kuuluisasti sanomalla, että kristittyjen tulee huolehtia lähimmäisen hyvästä ”silläkin uhalla, että saatamme astua Isän Jumalan varpaille.”

Mitä homoseksuaalisuudesta siis pitäisi ajatella? Mitä Raamattu asias­ta sanoo, ja voimmeko me irtautua siitä? Entä mistä homoseksuaalisuudessa oikein on kyse? Nuotta pureutui vaikeaan kysymykseen haastattelemalla kahta asiantuntijaa.

• • •

Taipumus ei ole väärin

Rovasti Raimo Mäkelä tunnetaan luonnehäiriöitä käsittelevästä kirjastaan Naamiona terve mieli. Mäkelä on perehtynyt myös homoseksuaalisuuteen.

– Jos ihmisellä on homosek­suaalinen taipumus, sitä ei voi sanoa synniksi. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ihminen ei ole itse valinnut sitä taipumusta, Mäkelä sanoo.

Mäkelä ei kuitenkaan pidä homoseksuaalisuutta synnynäisenä ominaisuutena. Hänen ­mukaansa kukaan ei siis synny homosek­suaaliksi.

– Homoseksuaalisuus on varhain syntynyt kehityshäiriö. Ei voida sanoa, että se olisi lapsen omalla vastuulla, joten ei missään ta­pauksessa voida sanoa, että se olisi synti.
Aivan toinen asia on se, miten ihminen suhtautuu tähän taipumukseensa.

– Niiden viettymysten mukaiseen toimintaan ei saa ryhtyä, Mäkelä sanoo.

Homoseksuaalisuutta on monenlaista. Raimo Mäkelä kuvaa kaikkea ihmiskunnassa esiintyvää seksuaalisuutta janana, jonka toisessa päässä on sataprosenttinen heteroseksuaalisuus ja toisessa ääri­päässä sataprosenttinen homoseksuaalisuus. Tälle janalle sijoittuvat kaikki ihmiset.

– Janalla on keskipiste, josta on pitkä matka kumpaankin ääripisteeseen. Siksi ihmisessä voi olla samaan aikaan sekä homo- että heteroseksuaalisia ulottuvuuksia.

– Se tarkoittaa, että käytännössä ei voi vetää absoluuttisia rajoja siihen, kuka on homoseksuaali ja kuka ei.

Keskustelussa homoseksuaalisuudesta sorrutaankin usein yleistämään.

– Jokainen homoseksuaali on yksilö, ja jokaisen homoseksuaalin homoseksuaalisuus on yksilöllistä, Mäkelä varoittaa.

Puoskarointia vältettävä

Homoseksuaalisuutta voidaan hoitaa muun muassa eheytyshoidoilla. Mäkelä suhtautuu hoitoihin varauksella.

– Riippuu täysin hoitojen luonteesta. Aivan varmasti on paljon sellaista homoseksuaalisuutta, jota ei käytännössä voida muuttaa. Mutta sitten on myös hoitoja, jotka voivat saada aikaan tiettyjä muutoksia.

– Kaikenlaista puoskarointia on kuitenkin todella vältettävä.

Mäkelä painottaa, että muuttumiseen on oltava motivaatio.

– Jos ei halua muuttua, ei varmasti muutu. Kysymykseksi tuleekin, haluaako irtautua omasta itsestä ja omista taipumuksistaan.

Reilusti mies ja nainen

Mäkelän mukaan homoseksuaaliset ihmiset etsivät toisista ihmisistä sellaisia ominaisuuksia, jotka puuttuvat heistä itsestään.

– Näinhän se on miehen ja naisenkin suhteessa, että kumpaakin vetää puoleensa se, mitä heissä itsessään ei ole. Siksi esimerkiksi homoseksuaali mies saattaa kokea vetoa sellaista miestä kohtaan, jolla on sellaisia ominaisuuksia, mitä hänessä itsessään ei ole.
Vastaus ongelmaan on Mäkelän mukaan se, että pyritään vahvistamaan pojassa olevia maskuliinisia tunteita ja tytössä vastaavasti naisellisia tunteita.

– Nuoren ihmisen, joka kokee homoseksuaalisia tunteita, pitäisi löytää sielunhoitajaksi tai terapeutiksi vanhempi henkilö, joka voisi auttaa häntä elämään reilusti omaa sukupuoltaan.
Mäkelän mukaan on harvinaista, että homoseksuaalit löytäisivät syvällä tasolla olevan tyydytyksen toisesta homoseksuaalista.

– Tämähän näkyy siitä, että homoseksuaaliset suhteet ovat alttiita haavoittumiselle ja hajoamiselle. Ongelma on se, mitä ihminen toisesta löytää. Ei ehkä löydäkään sitä, mitä syvimmältään etsii.

Mäkelän mukaan kirkko ei saa alkaa siunata homoseksuaalisten ihmisten liittoja.

– Ei missään tapauksessa tulisi hyväksyä siunaamista. Se on väärin, ja karhunpalvelus näille ihmisille itselleen. Se vahvistaa sellaista elämäntapaa, joka ei syvimmältään heitä auta.

Lue lisää: Gerard van den Aardweg: Erilainen? Homoseksuaalisuuden itseterapia. (Kirjaa kannattaa lukea paikoittain kriittisesti. Jotkut homoseksuaalisuuttaan ja sukupuolista identiteettiään pohtivat saattavat kokea sen eräissä kohdissa suorastaan julmaksi.)

• • •

Raamatun kanta on selvä

Mooseksen kirjoissa Vanhan testamentin alussa otetaan jyrkän torjuva kanta homoseksuaalisuuteen. Homoseksuaalista käytöstä kutsutaan ”kauhistuttavaksi teoksi” kaksi kertaa. Sen jälkeen Vanha testamentti ei asiasta enää puhu.

Vanhan testamentin ulkopuolella on paljon juutalaisia tekstejä, joita luettiin ahkerasti Jeesuksen aikana. Ne heijastavat myös Jeesuksen ajan juutalaisten suhtautumista homoseksuaalisuuteen.

– Niissä teksteissä puhutaan erittäin paljon homoseksuaalisuudesta. Suhtautuminen on erittäin kielteistä ja tosi suorasukaista, kaikkea ei viitsi edes kääntää, kertoo teologian tohtori Erkki Koskenniemi.

Näiden tekstien pohjalta on mahdotonta ajatella, että Jeesus olisi suhtautunut homoseksuaalisuuteen mitenkään muuten kuin ehdottoman kielteisesti. Vaikka Raamatussa Jeesus ei asiasta puhu, on pakko ajatella, että hän ajatteli niin kuin muutkin sen ajan juu­talaiset.

– Jos joku väittää jotain muuta, saman tien voi kai sanoa, ettei Jeesus kiellä palvomasta Juppiteriakaan, Koskenniemi toteaa.

Uudessa testamentissa viitataan homoseksuaalisuuteen muun muas­sa Roomalaiskirjeessä (1:  22–28) ja 1. Korinttilaiskirjeessä (6:  9 –11). Molemmilla kerroilla suhtautuminen on kielteinen.

– Uusi testamentti seuraa tässä tarkkaan juutalaisten linjaa, Erkki Koskenniemi sanoo.

Tunsiko Paavali vain homoraiskaukset?

Joskus sanotaan, että Raamatun kirjoittajat tunsivat vain väkivaltaisen homoseksuaalisuuden ja siihen liittyvät raiskaukset, eivät nykypäivän homoseksuaalisuutta. Ajatus jatkuu niin, että tällaisesta homoseksuaalisuudesta Raamattu ei puhu mitään, joten kirkon pitäisi sallia se. Teologian tohtori ja antiikintutkija Koskenniemi ei hyväksy ajatuskulkua.

– Paavali ja muut juutalaiset tunsivat kyllä seksuaalisuuden koko kirjon.

– Vaikuttaa siltä, että antiikin homoseksuaalisuus määritellään tarkoituksella kapeasti, jotta voidaan sanoa, että tämä on ihan eri asia kuin nykypäivän homosek­suaa­lisuus.

– Kuitenkin kun lukee kreikkalaisia ja roomalaisia runoilijoita ja filosofeja, käy selväksi, että kyse ei ole ollut pelkästä aggressiivisesta homoseksuaalisuudesta. Tottahan juutalaiset tämän tiesivät, Paavali myös.

Juutalaiset asuivat Uuden testamentin synnyn aikana ympäri tunnettua maailmaa. Paavali itse oli kotosin Tarsoksesta, joka oli tuohon aikaan kreikkalainen kaupunki. On selvää, että Paavali on jo kotikaupungissaan törmännyt pakanoiden harjoittamaan homoseksuaalisuuteen – saati sitten matkoillaan ympäri Välimerta.

Raamatun kanta on siis selvä. Toinen kysymys on, mihin se kanta vaikuttaa. Haluammeko ojentua sen mukaan vai uskallammeko poiketa tässä Jumalan sanasta? Koskenniemi näkee vain yhden tien.

– Kun apostoli antaa ohjeita, hän sanoo, että kuka ne hylkää, ei käännä selkäänsä niille ohjeille vaan Jumalalle, joka on ne antanut.

– Syntiinlangenneessa maailmassa meillä syntisillä ja lihallisilla ihmisillä ei milloinkaan ole suurempaa viisautta kuin se valo, joka loistaa Raamatussa ja osoittaa kotiinpäin, hän lopettaa.

Lue lisää: Nettilehti Gladioluksen numero 2/2007, teemanumero homoseksuaalisuudesta.
www.sley.fi/gladiolus

Teksti: Johannes Koskenniemi

Kommentit (0)

Nimi

Sähköposti

Kotisivu

Otsikko

Kommentti

smaller | bigger

Lisää kommentti